RSS ja iTunes -syötteet
Opetussarjat
Varustamot (video)
Varustamot (audio)
Suolapalat
Konehuone
-
 Johanneksen evankeliumiJohanneksen evankeliumi kirkastaa erityisellä tavalla Jeesuksen Kristuksen jumaluutta. Golgatan ristillä ei kuollut vain ihminen, vaan jumala -ihminen. Mikäli Jeesus ei olisi ollut Jumala, vaan ainoastaan ihminen, Hänen olisi pitänyt kuolla omien syntiensä tähden. Silloin Hänen kuolemastaan ei olisi ollut hyötyä kenellekään. Mutta koska Hän kuoli synnittömänä Jumalana ja ihmisenä, Hänen uhrinsa riittää meidänkin syntiemme sovitukseksi. Golgatalla kuoli Jumala! |
Joskus kuulee sanottavan, että Raamattu on ristiriitainen. Että esimerkiksi Uuden testamentin ja Vanhan testamentin välillä ole mitään siltaa. Että ne tähtäävät aivan eri maaliin. Tähän on vastattava, että se on ihan totta - Uuden testamentin ja Vanhan testamentin välillä ei ole siltaa vaan monikaistainen moottoritie. Vanhassa viitataan Uuteen ja Uudessa Vanhaan lukemattomia kertoja. Niissä molemmisa ajetaan aivan samaa asiaa. Tästä on yksi loistava esimerkki evankelista Johanneksen tapa tulkita Vanhaa testamenttia. Lainattuaan Jesajan kirjan lukua 53 ja sovellettuaan sitä Jeesukseen, hän jatkaa:
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: “Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Joh. 12:39-41
Eli Johannes sanoo Jesajan kirjoittaneen Jeesuksesta, tarkoittaneen sanoillaan juuri Jeesukseen uskomista. Että jotkut kuulevat ja kuulevat evankeliumia mutta eivät millään ymmärrä sitä. Ymmärrämmekö me, että Jeesus on kuollut juuri meidän puolestamme? Että meidän syntimme on sovitettu Golgatan ristillä? Että koko Ramattu huutaa tätä?
Maikku tuli uskoon. Eräänä tammikuisena iltana raskas taakka otettiin hänen elämästään. Hän sai Jumalalta anteeksi kaiken sen, mikä oli väärää, syntiä. Mutta Maikku ei uskaltanut kertoa sitä kenellekään. Kaikkein vähiten työpaikalla. Mitä alaiset sanoisivat, jos he tietäisivät markkinointijohtajan hurahtaneen uskovaiseksi. Uskottavuus katoaisi, oma asema koko yrityksessä. Ja siksi Maikku jäi uskonsa kanssa yksin, oli kristitty salaa, muutamia kuukausia. Kunnes unohti sitten koko Jumalan.
Tällainen tarina on toistunut tuhansia kertoja kaikkina aikoina kaikialla maailmassa. Sitä oli ilmassa jo Jeesuksen aikana. Johannes kirjoittaa, miten monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotet-taisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
Usko Jeesukseen on hulllutusta tämän maailman silmissä. Siksi Jeesuksen seuraaminen asettaa meidät aina tämän kysymyksen eteen: Menetämmekö kasvomme, jos seuraamme Häntä? Haluammeko pitää asemamme, vaikka menettäisimmekin sielumme? Huolehdim-meko me enemmän siitä, mitä ihmiset ajattelevat kuin siitä, mitä Jumala meistä ajattelee?
Jaakko Kalela on suomalainen virkamies, joka toimii suurlähettiläänä Virossa ja johtaa Tallinnassa 30 -henkistä suurlähetystöä. Hän työskenteli 33 vuotta Suomen tasavallan persidentin avustajana ja siirtyi Tallinnaan vuonna 2005. Kalela edustaa Virossa Suomea ja siinä samalla maamme presidenttiä. Samalla tavalla kuin Kalela tai kaikki muut lähes 180 Suomen suurlähettilästä, myös Jumalan valtakunnalla on edustajansa maan päällä. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa 12. luvussa, miten Jeesus huusi Jerusalemin temmpelialueella kovaan ääneen: Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.
Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.
Joh. 12:44-45
Jeesus tuli maan päälle edustamaan Isäänsä, Lähettäjäänsä, Jumalaa. Se mitä Jeesus sanoi, sen Jumala sanoi. Sen mitä Hän teki, sen Jumala teki. Jos joku haluasi nähdä Jumalan, hänen tuli katsoa Jeesusta. Sillä Jumala oli ja on Jeesuksessa. Mutta Jeesus ei ole ainoa Jumalan suurlähettiläs, vaikka onkin siinä aivan ainut laatuinen. Jumalan suurlähetiläitä olemme myöskin me, jotka uskomme Jeesukseen. Jumala haluaa, että me edustaisimme Häntä täällä hyvin. Ja siihen Hän on luvannut kaiken tukensa ja armonsa.
Minua hämmästyttää joka vuosi, miten keväinen valo vaikuttaa meihin pohjoisen ihmisiin. Kuin pienet peikot me kömmimme kaamoksen jälkeen ulos luolistamme, avaamme silmiämme ja imemme valoa väsyneeseen kroppaamme. Pitenevät päivät tuovat aivan uutta energiaa koko ihmiseen. Eikä kyse ole mistään taskulampusta, vaan kokonaisvaltaisesta valosta, joka auttaa näkemään toisella tavalla koko elämää. Jeesus on miljoona kertaa suurempi, kokonaisvaltaisempi ja kirkkaampi kuin meidän aurinkomme valaisema päivä. Hän sanoo:
Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Joh. 12:46
Ihminen syntyy luonnostaan pimeään kaamokseen. Maailma on masentava paikka, jossa synti, pahuus ja itsekkyys estävät meitä näkemästä todellisuutta oikein. Silti me olemme tottuneet niin hämärään, että pelkäämme päivän valoa. Pelkäämme sitä totuutta, jonka Jeesus elämäämme tuo. Mutta jos uskallamme uskoa Häneen, maailmamme saa värit. Saamme syntimme anteeksi. Saamme aivan uuden voiman ja uuden toivon keskelle oman elämämme kaamosta.
Eräs ystäväni on tuomari. Kohteliaampaa, laupiaampaa ja hyväsydämisempää miestä saa etsiä. Hän ei haluaisi loukata ketään. Mutta joskus hänkin joutuu langettamaan rajuja tuomioita. Vaikka ei haluaisikaan sitä. Sillä tuomarit tuomitsevat maan lakien mukaan, kirjaimen mukaan. Jeesus sanoi näin:
Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 12:47-48
Jeesus rakastaa meistä jokaista. Hän on ehdottomasti maailmankaikkeuden rakastavin, laupiain ja hyväsydämisin ihminen. Hän on tehnyt kaikkensa pelastaakseen meidät ikuiselta tuholta. Hän on kuollut meidän edestämme. Ja Hän on ilmaissut itsensä selvällä suomenkielellä. Kaikki eivät kuitenkaan ota vastaan Hänen rakkauttaan ja sanojaan. Silloin niistä tulee raskauttavia todisteita, joiden mukaan mukaan meidät kerran tuomitaan. Oletko Sinä ottanut vastaan Hänen sovitustyönsä?
Prismassa tai Citymarketissa on mukava törmätä lajitovereihin. Tarkoitan niitä perheen isiä, jotka kulkevat ostoskärryjen kansa hitaasti eteenpäin tuijottaen saman aikaisesti pieneen paperilappuun. Joku kaivaa laseja esiin nähdäkseen kunnolla mitä piti ostaa. Ilman ostoslappua minä ainakin olisin ihan hukassa ja ostaisin nälkääni ihan muuta kuin mitä perhe tarvitsee. Mutta kun on selvät ohjeet, niin kyllä siitä selviää. Meidän Herramme ei tarvinnut muistilappuja tullessaan maan päälle tekemään, mitä Isä tahtoi. Han tiesi mitä Hänen piti tehdä. Johanneksen evankeliumissa Hän sanoo:
Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
Joh. 12:49
Jeesus ei edustanut itseään vaan Isäänsä. Hän puhui sitä, mitä Isä oli käskenyt. Siinä on esimerkkiä tälle ajalle, jossa ihmiset edustavat yleensä vain itseään. He puhuvat omiaan ja toimivat omissa nimissään. Siinä ei ole voimaa. Siinä ei ole auktoriteettia. Muttä jos mekin teemme sen mukaan, mitä Jumala on käskenyt, niin homma toimii ja asiat etenevät suuremmalla voimalla. Silloin vastuu on Jumalalla ja meidän ilomme siinä, että teemme Hänen tahtonsa.