Positiivisuuden voima - 2. Kiitoksen vaikutus

Johdanto

Kiittäminen on taitolaji, johon kuka tahansa voi erikoistua, jos haluaa. Jos haluat ystäviä, niin opettele kiittämään. Mitä enemmän sitä harjoitamme, sitä helpompaa siitä tulee. Vaikka luonteenpiirteemme vaikuttavatkin haluumme antaa myönteistä palautetta, voi jokainen sitä oppia. Kiittäminen ei ole meidän suomalaisten leipälaji. Tai se on oikeastaan väärin sanottu. Meillä on kuitattu kaikki kiittäminen sillä, että ruoasta pitää kiittää. Mutta ei sitten oikeastaan mistään muusta. Meille on opetettu, että jos toista esimerkiksi kehuu, niin se ylpistyy. Siksi on parempi tiputtaa hänet maan pinnalle korkeuksistaan mahdollisimman nopeasti.  Muuten nousee hattuun. Siksi, jos sanoo yhden myönteisen asia, pitää heti perään sanoa kaksi nuhdetta. Todellisuudessa me emme sittenkään taida olla huolissamme siitä, miten  tuon toisen käy, vaan siitä, miten meidän käy - jäämmekö hänen varjoonsa. Me ajattelemme luonnostamme: ”Jos joku tuota toista kehuu tai kiittelee, se on minulta pois.”

Kiitos ja toiset ihmiset

Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.

Snl 15:1

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

1Pt 3:9

Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.

Snl 27:2

Sellaisen ihmisen lähellä on mukava olla, joka arvostaa meitä, rohkaisee meitä, kehuu meitä, ja puhuu meistä hyvää. Ihminen voi ottaa vastaan vaikka miten kovia sanoja, jos hän kokee  toisen silti hyväksyvän hänet. Siksi on tärkeätä, miten me annamme ihmisille kritiikkiä... Millaista on positiivinen palautteen antaminen? Siinä otetaan huomioon tilanne. Se on oikea-aikaista. Sinä otetaan huomioon toisen kyky ottaa vastaan palautetta. Myönteistä palautetta tulisi antaa vähintään yhtä paljon kuin kielteistä. Korjaava palaute tulisi olla yksityiskohtaista, ei yleistä haukkumista. Milloin viimeksi kehuit lastasi varauksettomasti? Milloin viimeksi kehuit puolisoasi julkisesti? Milloin viimeksi kiitit läheisiäsi jostakin asiasta (ei vain ruoasta)?

Jokaisessa ihmisessä on aina jotakin kiitettävää. Kiitos viestii hyväksyntää kenties kaikkein parhaiten. Kiitollisuus ja nöyryys. Kiittäessään ihminen ilmaisee arvostustaan toista kohtaan. Kiittäessämme toista me antaudumme eräällä tavalla toiselle, ikäänkuin hänen alapuolelleen, pitämään häntä itseämme parempana. Siksi se lieneekin niin vaikeaa. Raamattu yhdistää kiittämisen ja nöyrän asenteen. Katkeran ihmisen on äärimmäisen vaikea kiittää. Sen sijaan hän vaatii ja odottaa sitä muilta. Jokainen kiitos, jonka hän toiselle antaa, on häneltä itseltään pois.

Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.

Fl 4:11

Kiitollisuus ja tyytyväisyys. Mitä tyytymättömämpi ihminen on, siitä vaikeampi hänen on kiittää. Vertailu syö kiitollisuuden. Ihminen on taipuvainen vertaamaan itseään ja olosuhteitaan yleensä niihin, joilla on enemmän ja paremmin.  Harvoin me vertaamme elämäämme niihin, joilla menee huonommin. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on.

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

1Tm 6:6

Jos rima on liian korkealla, ei voi koskaan olla tyytyväinen ja kiitollinen. Tämä on erityisen totta suhteessa ihmisiin, mutta myös suhteessa Jumalaan.

Kiitollinen mieli

Tätä valmistaessani tein mielenkiintoisen havainnon. En löytänyt Raamatusta yhtään kohtaa, jossa kiitetään ihmistä! Sen sijaan Jumalaa kiitetään sitäkin enemmän. Ja kun joku Raamatun kirjoittaja ilmaisee kiitollisuuttaan ihmisistä tai ihmistä kohtaan, hän kiittää heistäkin Jumalaa! Ihmisiä kehutaan ja kiitetään Jumalan kautta. Esim.

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa...

1Kr 1:4

Kaikki kiitos ohjataan Raamatussa Jumalalle. Tämä ei kumoa edellä sanottua. Kyllä Paavalin sanat rohkaisivat korinttolaisia ja tuntuivat varmasti hyvältä. Mutta meidän tulee antaa lopullinen kunnia aina Jumalalle. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt...  Ps 103:2 (Uusi käännös: Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.)

Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

1Ts 5:16-18

Raamattu kehottaa meitä kiittämään Jumala. Se on Jumalan tahto meidän suhteemme. Ihminen luotiin kirkastamaan Jumalaa ja ylistämään Häntä kaikella mitä olemme ja mitä teemme. Kiitos on luonnollinen ja järkevä reaktiomme kaikkeen siihen, mitä Jumala on, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän on antanut. Meidän ei tule unohtaa Hänen hyvyyttään vaan ilmaista kiitollisuuttamme Häntä kohtaan. Me voimme kiittää Häntä aina, kaikissa olosuhteissa, kaikkina aikoina ja kaikkialla sanoin, ajatuksin, asentein ja teoin. Se ei edellytä aina suuria kiitollisuuden tunteita. Se on hyvää ja oikein, vaikka ei aina tuntuisikaan siltä että kiitätyttää! Jos kaikki toimintamme edellyttäisi oikeanlaisia tunteita, ne emme tekisi mitään... Tunteet seuraavat toimintaa - ei päinvastoin... Vrt. Pietari ja Siilas filippiläisessä vankilassa: Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä (Apt 16:25). Tämä seuraava on yksi upeimpia kiitokseen ja positiivisuuteen liittyviä raamatunpaikkoja:

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Fl 4:6-7

Kiitoksen vastakohta on murehtiminen. Se on meille kaikille luontaista. Sitä ei tarvitse opetella! Me murehdimme helposti kaikesta: rahasta, ihmissuhteista, työstä, politiikasta, harrastuksista, kasvatuksesta, kunnostamme jne. Se vaikuttaa mielialaamme, henkisiin voimavaroihimme, hengelliseen elämäämme - ihan kaikkeen. Paavali kehottaa meitä murehtimisen sijaan kertomaan huolenaiheemme Jumalalle ja jättämään ne kiittäen Hänen huolehdittavakseen. Sen myötä Hän päästää meidät rauhaan noista murheista ja murehtimisista. Vaikka emme ymmärtäisikään, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Vaikka emme ymmärräkään, miten Jumala sen tekee. Vaikka se olisi kaikkea järkeäkin vastaan. Silti Jumala antaa tuon rauhan. Oletko kokenut koskaan sitä? Olosuhteet ylittävää rauhaa. Rauhaa siitä, että nyt se on Jumalan hanskassa... Luottamusta Jumalaan, että Hän tekee sen...

Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Fl 4:8-9

Sen lisäksi, että Paavali neuvoo, miten Jumala antaa rauhan murheiden ja huolien keskellä, hän kertoo tässä, miten sen voi säilyttää. Sillä, millaisiin asioihin me keskitymme, on valtavan suuri merkitys paitsi mielenrauhaamme, myös ylipäätään jaksamiseemme. Jos keskitymme ihmisten virheisiin, synteihin, laiminlyönteihin ja luonnevikoihin, me myrkytymme, masennumme. Meistä tulee katkeria ja levottomia. Mutta jos huomaamme ja huomioimme sen, mikä on hyvää, kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta ja rakastettavaa, meidän mielialamme on ihan toisenlainen. Paavali kehottaa meitä ajattelemaan sitä, mikä on positiivista ja kiitettävää. Se vaikuttaa kaikkeen elämässämme, myös terveyteemme. Tyytyväinen ja kiitollinen mieli ylläpitää terveyttä - monet ns. onnellisuustutkimukset osoittavat sen. Kiitollisuus vaikuttaa myös siihen, millaista meidän lähellämme on elää. Kiitollisen ihmisen lähellä on mukava ja helppo elää.Mihin Sinä keskityt? Toisen virheisiin ja puutteisiin vai niihin hyviin asioihin, joita Jumala on saanut hänessä aikaan.

Jumalan ylistäminen

Paitsi että Raamattu kehottaa meitä kiittämään, se kehottaa myös ylistämään  ja palvomaan Jumalaa. Jumalan kiittämisen, ylistämisen ja palvonnan välille on joskus vaikea vetää tiukkaa rajaa. Mutta tässä vähän karkeaa luonnehdintaa: Kiittäessämme Jumalaa me keskitymme siihen, mitä olemme saaneet, mitä Hän on meille tehnyt. Ylistäessämme Jumalaa keksipisteessä on se, mitä Hän on, millainen Hän on, millainen Hän on aina ollut. Se ei ole sitä, että minä ylistän, minä kiitä , minä minä minä... Ylistys kääntää huomiomme meistä itsestämme Jumalaan. Siksi se virvoittaa. Palvoessamme Jumalaa me annamme itsemme Hänelle, kaikkemme - pyytämättä mitään itsellemme. Palvonta on epäitsekkäintä, mitä ihminen voi tehdä. Se on kokonaista keskittymistä Jumalaan, eikä mihinkään muuhun. Palvoessamme asetamme Jumalan ykköseksi elämässämme.

Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä. Halleluja!

Ps 148:1-14

Koko luomakunta, koko maailmankaikkeus ylistää olemassaolollaan Jumalaa. Vain ihminen ja enkelikunta kykenevät ylistämään Häntä paitsi olemassaolollaan, myös sanoillaan. Ja kun me ylistämme Jumalaa, me yhdymme tuohon samaan ylistyksen pauhuun yhdessä koko universumin kanssa. Se on hyvää, se on oikein - sillä Hän on kaiken tehnyt, se on kaikki Hänen! Samoin kuin kaikki meidän tekemämme kirkastaa tekijäänsä, samoin koko maailma kirkastaa ja ylistää tekijäänsä. Myös Uudessa testamentissa ylistetään Jumalaa. Kenties kaikkein huikein ylistys löytyy Ilmestyskirjasta. Tälläkin hetkellä taivaassa kaikuu ylistys ja kiitos, joka on vailla vertaa.

Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on". Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

Ilm 4:9-11

Johannes sai nähdä ilmestyksessä Jumalan taivaaseen, valtaistuinsaliin, jossa kaikuu jatkuva Jumalan ylistys. Siellä on neljä Jumalan läsnäolon enkeliolentoa, jotka ylistävät uudestaan ja uudestaan Jumalaa. Siellä on 24 vanhinta, jotka edustavat sekä Vanhan liiton kansaa, Israelia, että Uuden liiton kansaa, seurakuntaa. Joka kerran kun enkelit ylistävät kolmiyhteistä Jumalaa: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä”, vanhimmat lankeavat kumartaen rukoilemaan Häntä. Samalla he heittävät kruununsa, kunniansa, kaikkensa Jumalan eteen ja antavat Hänelle kaikesta kunnian. Tässä on jotakin sellaista pyhyyttä, jota täällä maan päällä saamme vain aavistaen maistaa palvoessamme Häntä. 

Jumalan palvontaan ja ylistykseen liittyy olennaisesti nöyrtyminen. Me annamme Hänelle kiitoksen ja kunnian kaikesta, mitä olemme ja mitä olemme saaneet aikaan. Sillä me olemme kaikessa riippuvaisia Hänen armostaan! Ilmestyskirjan seuraava, viides luku lisää vielä yhden elementin tuonne Jumalan valtaistuinsaliin:

Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen". Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Ilm 5:13

Johannes näki valtaistuinsalin keskellä ikään kuin teurastetun Karitsan. Se on voimakas kuva Jeesuksesta, joka teurastettiin, tapettiin uhrina meidän syntiemme sovitukseksi. Jeesus on koko Jumalan valtakunnan keskipiste, koko maailman keskipiste. Hän on ansainnut - sovitustyönsä tähden - kaiken ylistyksen, kiitoksen ja palvonnan. Neljännessä luvussa kaikuu luomakunnan ylistys. Viidennessä sovitettujen ylistys! Jeesuksen risti, syntien anteeksiantaminen on kaiken keskiössä! Turvautuessamme Jeesukseen, ylistäessämme Häntä ja kiittäessämme Häntä, me yhdymme koko maailmankaikkeuden yhteiseen palvontaan.

Ylistyksessä ja palvonnassa ei ole tärkeintä se, miten me ylistämme! Kädet ylhäällä, kädet alhaalla, kädet taskussa, polvillaan, kasvoillaan, seisten vai varpaillaan? Keinot kyllä löytyvät. Jeesusta ei ole pakko ylistää, mutta Häntä on pakko ylistää! Kun tajuamme, mitä Hän on tehnyt, emme voi olla ylistämättä ja palvomatta Häntä. Älä välitä siitä miten toiset ylistävät  tai eivät ylistä. Keskity Sinä Jumalaan. Yhdy tuohon koko universumin, enkelien, vanhinten,  ja kaikkina aikoina eläneiden Jumalan pyhien ylistykseen. Katso Jeesukseen, ylistä Häntä, vaikka muut eivät niin tekisikään! Jumala asuu kansansa kiitoksen ja ylistyksen keskellä!