Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Madon ruokaa
Jarmo Sormunen
27:58
Views: 86

Johdanto

Me näemme nykyään paljon kuvia ja videoita sodista. Kaikein rajuimpia ovat ne, joissa kuvataan lapsia sodan jaloissa. Ajattelen erityisesti niitä lapsia, jotka syntyvät keskelle sotaa. Se on väärin. Se on kaikella tavalla väärin. Mutta samanlainen on tilanne jokaisella ihmisellä. Me synnymme sodan keskelle, hengellisen sodan keskelle. Sodan, jonka me varmasti häviämme, jos olemme omillamme.

Sotatila

Jokainen ihminen syntyy keskelle tätä sotatilaa. Meillä on ainakin kolme suurta vihollista, laskentatavasta riippuen. Mainitsen ensimmäisenä vihollisena perkeleen, saatanan, sielujemme tappajan. Hän on koko ihmiskunnan sotatilan suurin syyllinen, se kaikkein pahin diktaattori, joka oman itsekkyytensä ja katkeruutensa sokaisemana halusi päästä Jumalaksi Jumalan paikalle. Paha syntyi hänessä. Saatanan kapinan tähden taivaassa syttyi sota, kun kolmas osa enekelikuntaa yhtyi perkeleen kapinaan.

Tuloksena oli kuitenkin Jumalan voitto, jonka seurauksena saatana joukkoineen karkoitettiin ulos taivaasta. Perkele yritti löytää asuinpaikan maan päältä, mutta se edellytti, että hän saisi tämän planeetan hallitisijan, ihmisen, puolelleen kapinaan Jumalaa vastaan.

Saatana tekeytyi yhdeksi tämän planeetan eläimistä, käärmeeksi, houkutellesaan toista alkuperäisistä ihmisistä tottelemattomuuteen Jumalaa vastaan. Hän tartutti ihmiseen synnin, tottelemattomuuden. Luvattuaan kymmenen hyvää ja kaksikymmentä parempaa hän ei kuitenkaan pitänyt lupauksiaan - eikä pidä tänäänkään. Edelleenkin hän yrittää houkutella ihmisen puolelleen, Jumalaa vastan. Apostoli Paavali kirjoittaa näin:

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Ef 6:12

Me erehdymme liian usein taistelemaan ihmisiä vastaan, puolisoamme, kavereitamme tai niitä vastaan, jotka ajattelevat asioista toisin. Todellisuudessa meidän pahin vihollisemme on edelleen perkele. Eikä sen toiminta suinkaan vähene. Itse asiasa mitä lähempänä Jumalan lopullinen voitto ja Jeesuksen paluu maan päälle on, sitä kovempaa kiirettä saatana yrittää pitää langettaessaan ihmisiä Jumalaa vastaan. Eivätkä hänen aseensa ole muuttuneet. Hän houkuttelee edelleen meitäkin viisaudella, kauneudella ja nautinnoilla.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Jk 4:7

Miten me voimme vastustaa perkelettä? Sitomalla saatanaa? Tekemällä ristinmerkkejä? Ympäröimällä itsemme puisilla risteillä? Avaamalla auton ikkunaa ja ajamalla synnin henkiä ulos? Me vastustamme perkelettä vastustamalla toista suurta vihollistamme, syntiä. Heprealaiskirjeessa sanotaan näin:

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan…

Hb 12:4

Samaa sota- ja taisteluteemaa siis käytetään Raamatussa myös synnistä. Synti on vihollinen, joka valtaa yhä enemmän alueita, mikäli sille ei panna hanttiin. Se haluaa elämässämme aina lisää tilaa. Syntiä ei voi koteloida syövän lailla, vaan se leviää aina ja tuo tullessaan muita syntejä. Sama himo, jonka perkele tartutti ensimmäisiin ihmisiin jyllää perintönä meidänkin geeneissämme. Pietari kirjoittaa näin:

Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan…

1Pt 2:11

Ja samaa taisteluteemaa mukaille Jaakob kirjoittaa näin:

Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?

Jk 4:1

Me elämme siis jatkuvassa sotatilassa perkelettä ja syntiä vastaan. Ja meidän paras ja tehokkain aseemme on parannuksen teko, valkeu-dessa elämäinen ja lähimmäistemme rakastaminen. Tuo kolmas mainitsemani vihollinen on kuolema. Paavali kirjoittaa siitä näin:

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet

Rm 5:12

Logiikka kulkee siis näin:

Saatana tartutti yhteen ihmiseen, Eevaan (ja Adamiin) synnin. Tuon tottelemattomuuden seurauksena heidän elämäänsä tuli kuolema. Alunperin ihminen oli suunniteltu elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Jos syntinlankeemusta ei olisi tapahtunut, Adam ja Eeva olisivat ikuisen elämän puusta syötyään alati uudistuneet ja eläneet Jumalan yhteydessä ikuisesti. Mutta Jumala alisti ihmisen elämän kuoleman alaiseksi niin, että se rappeutuu sukupolvi sukupolvelta yhä enemmän - myös tänään. Ihmisen perimä puhuu tästä rappeutumisesta ja kuolemasta edelleen. Muutaman sadan vuoden sisällä ihmisen geenistö on niin negatiivisten mutaatioiden turmelema, että me emme kykene enää lisääntymään.

Adamin ja Eevan jälkeläisinä mekin olemme syntisiä ja kuoleman alaisia. Kuolema niittää vääjäämättömästi satoaan meissä ja meidän lähellämme. Raamattu kutsuu kuolemaa ”viimeiseksi viholliseksi” (1Kr 15:26). Kuolema vaikuttaa täällä maan päällä niin kauan, kuin täällä on nykyisen kaltaista fyysistä elämää.

Mutta sitten, kun me saamme ylösnousemuksessa uuden ruumiin, samanalaisen kuin Jeesuksella kulemansa jälkeen, silloin kuolema on voitettu kanta. Tuota uutta kroppaa eivät syövät, flunssat, sydäntaudit tai mahakivut vaivaa! Tuossa kropassa me saamme syödä ikuisen elämän puusta ja elämme ikuisesti.

Voittajan puolella

Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

1Kr 15:53-57

Kuolema on tullut tänne maan päälle siis synnin seurauksena saatanan petoksen kautta. Ja Paavali kehottaa meitä vastustamaan saatanaa vastustamalla syntiä? Mutta miten me sitten vastustamme syntiä?

Sitoutumalla Jeesukseen, uskomalla syntimme anteeksi Hänen veressään! Tulemalla valkeuteen, tunnustamalla syntimme ja uskomalla ne anteeksi Jeesuksen tähden. Pakenemalla Jeesuksen luo aina, kun olemme kiusattuja tai kun synti saa meidät saaliikseen.

Me emme voita perkelettä, syntiä ja kuolemaa omin voimin, pikku kuninkaina. Me voitamme perkeleen, synnin ja kuoleman vain Kristuksen veren, Jeesuksen sovitustyön kautta. Joskus meille tarjotaan kristittyinäkin muita konsteja: Ns. menestysteologia heitää vastuun saatanan ja synnin voittami-sesta omille harteillemme.

Meistä riippuu, miten paljon saatana saa tilaa maan päällä. Meidän tulee taistella, elää puhdasta elämää ja voittaa viholliselta ihmisiä oman uskomme voimalla. Mutta kun me emme pysty siihen kovin kauaa. Ennemmin tai myöhemmin väsymme yrittämään, taistelemaan ja uskottelemaan. Silloin saamme retkahtaa Jeesuksen sovintotyön varaan. Mitä enemmän laki vaatii meiltä hyvää elämää, puhdasta vaellusta, uskon tekoja ja sielujen voittamista, sitä suloisemmalta Jeesuksen täytetty työ tuntu.

M

e joudumme uudestaan ja uudestaan taistelemaan tämän kysymyksen kanssa:

Riittääkö Jeesuksen sovitustyö minun syntieni sovitukseksi? Entäs jos se ei riitä? Entäs jos minun pitääkin puristaa itsestäni vielä vähän enemmän? Sovittaa itse omia syntejäni? Entä jos minua on huijattu uskomaan halpaan armoon? Entä jos Jumala tuomiolla tarttuukin minua kurkusta ja sanoo, että et ole uskonut tarpeeksi paljon? Minun tulee uskoa Raamattua enemmän kuin tunteitani tai toisten ihmisten vaatimuksia. Ja Raaamattu sanoo näin:

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamatto-muuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Kl 2:13-14

Raamatun mukaan me emme kuole vasta tämän elämän päättyessä. Jos me emme usko Jeesukseen, jos emme ole saaneet syntejämme anteeksi, me elämme nyt jo kuolleessa tilassa. Sillä synti tappaa kotona ja puutarhassa. Se tuhoaa meidän yhteytemme Jumalaan ja syö meitä sisältä päin. Mutta Jeesus otti meidän rikoksemme, kaikki lainrikkomisemme ja syntimme sekä naulitsi ne omassa ruumiissaan ristiin. Hän kuoli niiden vaatiman rangaistuksen.

Näin Jeesus riisti saatanalta ne aseet, joila se peloitelee ihmisiä ja pitää heidät otteessaan. Riistämällä syyttäjältä aseet Jeesus vei saatanalta kaiken vallan vaikuttaa ihmisiin. Saatana kaikkine joukkoineen on häpäisty! Jeesus on voittanut ne! Miten? Kuolemalla meidän syntiemme puolesta! Siksi meidän ei tarvitse pelätä saatanaa. Me olemme voittajan puolella, kun olemme Jeesuksen joukoissa! Paavali kirjoittaa:

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Rm 8:38-39