Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Hurja remontti II
Jarmo Sormunen
50:35
Views: 138

Johdanto

Tänään on tarkoitus puhua parannuksesta. Se on sana, joka aika usein saa henkisen asentomme jäykistymään. Mitä minulta nyt vaaditaan? Yritetäänkö minua saada johonkin sellaiseen, johon en kertakaikkiaan pysty ja kykene? Johonkin mihin en ole valmis?

Parannus on sana, joka uudessa raamatunkäännöksessämme on ihan aiheellisesti käännetty ’kääntymiseksi’. Kyse kun ei ole itsensä parantelemisesta, hyvien tekojen liimaamisesta vanhan päälle, vaan kokonaisvaltaisesta Jumalan puoleen kääntymisestä. Se on asia, johon Jumala itse lupaa valmistaa ihmisen. Ketään ei pakoteta siihen vasten tahtoaan. Pyhä Henki antaa siihen voiman ja motivaation. Mutta mitä parannus tai kääntyminen oikein on?


Tamperelainen mies ilmaisee sen kuulemma näin: ”Kais tiärät!” Se on tamperelaisen synnintunnustus ja parannus. Vaikka siinä on ihan oikeitakin kääntymyksen elementtejä, ei se täytä raamatullisen parannuksen tunnuspiirteitä. Sillä Raamatussa kääntyminen on omien syntien näkemistä, niiden katumista, synnin tunnustamista, anteeksi uskomista ja toisenlaiseen elämään ojentautumista.

Me emme tarvitse kääntymistä, parannusta vain kerran, vaan jatkuvasti. Ilman sitä mekin jämähdämme uskossamme paikoillemme. Toistamme samoja virheitä, lankeamme samoihin synteihin, valitamme samoista asioista jne.

Me käymme tässä "Hurja remontti II"-sarjassa läpi Nehemian kirjaa. Aloitimme viime syksynä muurin rakentamisesta ja nyt jatkamme sen jälkeisistä vaiheista. Nehemia sai näyn muurin rakentamisesta Jerusalemin ympärille. Ja Jumala toteutti sen lähettämällä Nehemian. Monien mielenkiintoisten ja vaarallistenkin vaiheiden jälkeen muuri valmistui 52 päivässä Elul-kuun, juutalaisen kalenterivuoden kuudennen kuukauden 29. päivänä. Muuri oli nyt vihdoin valmis ja kansa päästettiin huilaamaan koteihinsa. Muurin rakentaminen ei kuitenkaan jäänyt vain yhdeksi urakaksi muiden joukossa, vaan Nehemia ja kansan johtajat näkivät siitä alkavan kansan kokonaisvaltaisen uudistumisen. Kansa oli juuri ja juuri asettunut koteihinsa, kun se jo taas kutsuttiin kokoon vain kuusi päivää muurin valmistumisen jälkeen. Nyt oli tullut aika aloittaa Jumalan kansana ihan uusi luku.

Paluu Raamattuun

Kun tuli seitsemäs kuukausi, kaikki israelilaiset olivat jo asettuneet asumaan kaupunkeihinsa. Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin.

Nh 7:72 - 8:1-3

Esra aloitti palaverin lukemalla kansalle kuusi tuntia Raamattua. Miten me aloitamme seurakunnassa palaverimme? Jumala tekee työtään ihmisissä sanansa kautta. Niin se on ollut aina ja niin se tulee aina olemaan. Uudistus alkaa aina Jumalan Sanasta. Siksi on tärkeätä antaa sille tilaa. Raamattu synnyttää ihmisessä halun ja motivaation ojentautua sen mukaan. Siksi jatkuvan parannuksen, jatkuvan kääntymyksen avain on tänäänkin Jumalan Sanan kuuleminen ja lukeminen, sille itsemme altistaminen. Aina se ei ole mukavaa. Meissä on luontainen keskipakoisuusvoima poispäin Jumalan sanasta. Siksi Raamatun lukeminen ja kuuleminen edellyttää tuon taipumuksen tietoista ylittämistä.

Seuraavana päivänä kaikkien sukukuntien päämiehet, papit ja leeviläiset kokoontuivat Esran, lainopettajan, luo tutkiakseen tarkemmin lain sisältöä. He huomasivat Herran Moosekselle antamassa laissa määräyksen, että israelilaisten tulee seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa. Silloin he kuuluttivat ja panivat kaikissa kaupungeissaan ja Jerusalemissa sanan kiertämään: "Menkää vuorille hakemaan oliivipuun, villioliivin, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on säädetty." Kaikki lähtivät hakemaan lehviä, ja he rakensivat niistä kukin lehtimajan talonsa katolle tai pihalle. Lehtimajoja rakennettiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin ja Efraiminportin aukioille. Koko pakkosiirtolaisuudesta palanneiden joukko teki lehtimajoja ja asui niissä. Näin eivät israelilaiset olleet tehneet sitten Joosuan, Nunin pojan, aikojen, ja nyt vallitsi suuri riemu. Esra luki Jumalan lain kirjaa joka päivä, juhlan ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Juhla kesti seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin päätöskokous, niin kuin oli säädetty.

Nh 8:13-18

Raamatun tutkimisella oli ihan käytännöllisiä vaikutuksia. Se ei jäänyt pelkäksi uskonnolliseksi fiilistelyksi. Jumalan sanan tutkimisen kautta kansan johtomiehet huomasivat laiminlyöneensä Jumalaa vuosisatojen ajan. Mm. lehtimajanjuhlaa ei oltu vietetty sitten Joosuan aikojen (eli noin 800 vuotta). Ja kuitenkin Jumala oi kehottanut viettämään sitä joka vuosi. 3Ms 23:42-43: "Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." Nyt laadittiin kuulutus, jonka mukaan kaikkien israelilaisten oli kerättävä lehviä, rakentaa majoja ja juhlia viikon ajan Jumalan uskollisuutta ja huolenpitoa. Sillä juuri nyt oli tuo Tisri-kuu, jolloin lehtimajanjuhlaa tuli viettää. Joten juhla pantiin heti pystyyn. Ja Esra luki joka päivä, seitsemän päivän ajan, kansalle Mooseksen lakia! Jumalan sanalla oli merkittävä asema tässä uudistuksessa! Tuo lehtimajanjuhla oli täynnä iloa ja kiitollisuutta Jumalan huolenpidosta - niin silloin erämaassa, kuin nytkin muuria rakennettaessa.

Sovellutus: Miten me suhtaudumme Raamatun sanaan? Saako se meidät heti ojentautumaan sen mukaan? Vai toteammeko, että "kyllä tuo olis hyvä meillekin...", mutta päätämme tehdä sen sitten joskus? Hyvät aikomukset tyrehtyvät kovin usein sanaan: "Huomenna". Mihin Jumala Sinua viimeksi kehotti Raamatun äärellä? Miten reagoit tuohon kehotukseen?

Synnin tunnustus

Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa. Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!"

Nh 9:1-5

Kun lehtimajanjuhla oli ohi, palasivat israelilaiset koteihinsa. Parin viikon päästä siitä tultiin jälleen yhteen - tällä kertaa tekemään parannusta. Kuusi tuntia Mooseksen lakia ja kuusi tuntia rukousta. Kokoontumisen teemana oli syntien tunnustaminen. Hengelliseen uudistumiseen liittyy olennaisena osana omien syntien tiedostaminen ja tunnustaminen. Ilman sitä me rakennamme hengellisen elämämme taloa saviselle pohjalle.

Sovellutus: Meitä kehotetaan tunnustamaan päivittäin syntejämme Jumalalle. Mutta joskus on hyvä ja terveellistä varata ihan tietoisesti aikaa oman elämämme perusteelliselle remontille. Meidän elämäämme kasaantuu jatkuvasti töhnää, syntiä, joka turruttaa meidän hengellisiä aistejamme. Emme näe enää yhtä kirkkaasti asioita, kuin vaikkapa silloin, kun tulimme uskoon. Siksi tarvitsemme sellaisia tilanteita, joissa voimme keskittyä kyselemään Jumalalta, millä alueilla miellä on parannuksen paikka.

Katumus

Parannuksen tekeminen ei ole ainoastaan syntien tunnustamista - malliin "kais tiärät". Siihen liittyy olennaisena myös katumus. Mitä katumus on? Sydämestä nousevaa pahoittelua siitä, mitä ihminen on tehnyt tai toiminut. Halu olla enää tuota syntiä tekemättä. Asenne: "Nyt riitti!" Miten syvää katumuksen pitäisi olla? Ei ole olemassa mittaria. Millaisia asioita Sinä kadut? Miten yleistä katumuksen kokeminen on nykyään? Kansan katumusrukous on jakeissa Nh 9:6-37. Tässä rukouksessa Jumalaa ylistetään ensiksi Luojana. Sitten Aabrahamin uskollisena Jumalana, kansan johdattajana erämaassa, Mooseksen lain antajana, huolenpitäjänä ja perille viejänä. Sitten rukous jatkuu:

He valloittivat linnoitetut kaupungit ja viljavat pellot, he saivat omikseen talot ja niiden runsaat varastot, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, oliivilehdot ja suuret määrät hedelmäpuita. He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat, he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta. Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan, he käänsivät selkänsä sinun laillesi ja tappoivat sinun profeettasi, jotka nuhtelivat heitä koettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi. Pahoin he sinua herjasivat. Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin, ja nämä sortivat heitä. Hädässään he silloin huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia, jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta. Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen sinua vastaan. Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin, sortajien käsiin. Jälleen he huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi pelastit heidät, kerran toisensa jälkeen.

Nh 9:25-27

Kansan katumusrukouksessa koostuu Jumalan uskollisuus ja kansan tottelemattomuus. Uudestaan ja uudestaan...

Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen sinua vastaan. Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin, sortajien käsiin. Jälleen he huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi pelastit heidät, kerran toisensa jälkeen.

Nh 9:28

Tämä lankemusen, parannuksen ja uudistuksen kierre osoittaa voimakkaalla tavalla sen, että me olemme syntisiä ihmisiä, vuotavia astioita. Siksi usko vaatii hoitoa ja jatkuvaa uudistusta. Jumalasuhde ei koskaan pysy paikallaan - se menee joko ylöspäin tai alaspäin.

Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti... Nyt me olemme orjia. Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme, jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista, siinä maassa me olemme orjina. Sen runsas sato kuuluu kuninkaille, joiden valtaan olet meidät antanut syntiemme tähden. He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme. Suuri on meidän ahdinkomme.

Nh 9:32,36,37

Tämä kollektiivinen katumusrukous piti sisällään koko juutalaisen kansan historian. Siinä ei pesty omia käsiä vaan sitouduttiin isien synteihin ja vastuuseen. Nyt oltiin tilanteessa, jollaista ei olisi pitänyt koskaan tulla. Orjina omassa maassa... Samalla siinä turvauduttiin rohkeasti Jumalan armoon ja uskollisuuteen.

Sovellutus: Kristillinen katumus ei ole voin sen voivottelua, miten asiat ovat nyt. Se on vastuun ottamista omista ja isien synneistä, sekä katsomista Jumalan uskollisuuteen ja armoon. Se on Jumalaan turvautumista.

Lupaus

Kaiken tämän vuoksi teemme kirjallisesti juhlallisen sopimuksen, ja päällikkömme, leeviläisemme ja pappimme painavat siihen sinettinsä.

Nh 10:1

Parannus on myös tulevaan suuntautumista. Ojentautumista sen mukaan minkä tiedämme olevan Jumaan tahto. Liian usein meidän parannuksemme jää teoriatasolle. Nehemian johdolla kansa teki juhlallisen lupauksen, sopimuksen Jumalan edessä, allekirjoituksineen tai sinetteineen kaikkineen.

Kaikki muut – papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään – kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä.

Nh 10:29-30

Kansa sitoutui valalla vannoen noudattamaan udelleen Mooseksen lakia, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. Mooseksen laki otettiin uudestaan tosissaan. Tähän asti sillä oli ollut vain seremoniallista merkitystä.

Sovellutus: Mitä on uudistus tämän päivän seurakunnassa? Se on Raamatun ottamista uudelleen luvun alle ihan käytännössä. Se on sen valossa omien syntiemme tunnustamista. Se on katumusta, päätöstä olla enää syntiä tekemättä. Se on syntien anteeksi uskomista Jeesuksen nimessä. Se on situtumista toimimaan toisin kuin aiemmin. Vrt. Ef 4:25-28: "Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle."

Edelleen he lupasivat: "Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja pyyhimme kaikki velat pois."

Nh 10:31-32

Kansan tekemä lupaus koski avioliittoja. He olivat valmiita sitoutumaan Jumlan tahdon mukaiseen avioliittoon. He sitoutivat lepopäivän pyhittämiseen. He päättivät olla osallistumasta "lauantaimarkkinoihin".

Sovellutus: Tämä on haaste myös meidän aikamme kristityille. Jumala haluaa siunata avioliittomme. Hän haluaa uskollisuutta puolisoiden välille, uudistaa suhteemme puolisoomme. Miten sinä hoidat avioiittoasi? Samalla kristittynä uudistumiseen liittyy myös uusi suhde lepopäivään ja sen pyhittämiseen. Miten Sinä pyhität lepopäiväsi? Onko seurakuntayhteydellä siinä oma paikkansa? Noudatammeko Jumalan tahtoa, kunhan se ei koske meidän rahakukkaroamme?

Tuomme myös joka vuosi peltojemme ja kaikkien hedelmäpuiden ensi sadosta uhrin Herran temppeliin, samoin esikoisuhrit poikiemme ja karjamme puolesta, niin kuin laissa on säädetty. Tuomme esikoiset nautakarjastamme, lampaistamme ja vuohistamme Jumalamme temppeliin ja annamme ne siellä palvelusta toimittaville papeille... Emme saa laiminlyödä Jumalamme temppeliä.

Nh 10:36-37,40

Kansan uudistukseen liittyi myös uusi suhtautuminen antamiseen. He sitoutuivat uudella tavalla pitämään huolta Jerusaemin temppelistä. Uuden testamentin temppeli on seurakunta. Jumala rohkaisee Raamatussa meitä uskovia pitämään huolta omasta seurakunnastamme, niin hengellisesti kuin taloudellisestikin. Parannuksen tekeminen, hengellinen uudistuminen koskee myös tätä aluetta. Jumala antaa Raamatun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta uuden asenteen antamiseen ja omasta seurakunnasta huolehtimiseen. Antaminen ei ole enää välttämätön paha vaan etuoikeus. Siitä tulee Jumalan palvelemista, Hänelle parhaan antamista.