Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Hurja remontti II
Arto Malmberg
30:34
Views: 176

Johdanto

Valmistellessani tätä opetusta olen joutunut mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tänään on elämässäni yksi iso merkkipaalu. Etukäteen ajatellessani tätä hetkeä olen ollut toisaalta hyvin iloinen, toisaalta hurjan jännittynyt, jopa ahdistunut. Iloinen siitä että nyt koen olevani elämässäni vaiheessa, jota kohti minua on johdatettu ja valmistettu. Itse en ole ollut siitä aina kovinkaan tietoinen, mutta tässä nyt olen siunattuna aloittamaan pastorin tehtäviä seurakunnassamme. Jännitys on taas kummunnut ajatellessani juuri tätä nimenomaista hetkeä ja tilaisuutta. Onhan nyt hetki jolloin täällä on paljon seurakuntalaisia, ystäviä, sukulaisia. Kiitos että olette tulleet, se lämmittää mieltä ja sydäntä kovasti. Ajattelen että on myös paljon odotuksia ja jännitystäkin, nyt uuden pastorin suhteen. Jarmon palvelustyö on ollut mittavaa, arvostettua ja laadukasta. Mites nyt jatkossa? Olen ottanut itselleni painetta siitä, että minun pitää onnistua.

Parina edellisyönä olen herännyt kohtuullisen voimakkaaseen ahdistukseen ja miettinyt että mitä tämä on? Onko se henkivalloista tulevaa painostusta vai ihan jotain muuta. Ei kylläkään ole ihan ekakerta valmistellessani puhetta tänne sataman iltaan. Tänä aamuna herätessäni noin yhden maissa sama paine ja ahdistus. Aloin makustelemaan tunnetta ja käymään sitä kohti. Tajusin että kysymyksessähän on epäonnistumisen pelko. Pelko, joka taitaakin olla minulle monessa kohtaa aika tuttu. Ensimmäistä kertaa tunnistin mistä on kysymys ja huomasin että tuo pelko alkoi hellittämään. Koin hyvin armollisesti Jumalan puolelta sen että minä saan epäonnistua ja minun ei tarvitse olla täydellinen.

Pikku galluppi, ennen kuin jatkan. Kuinka moni teistä olettaa/odottaa, että olette nyt saanneet täydellisen pastorin? Kuinka moni olettaa, etten tule tekemään virheitä nyt ja vastaisuudessa?

Täytyy sanoa että olen kokenut varsin vapauttavana sen että voin ja minun tulee antaa itselleni lupa myös epäonnistua (vastauksistanne huolimatta). Epäonnistumisen pelko liittyy myös tämän päivän aiheeseen, ”Toimiva usko” hyvin olennaisesti.

Opetuksen otsikko ”Toimiva usko” antaa mahdollisuuksia tarkastella uskoa eri näkökulmista. Otan tässä kaksi näkökulmaa.

  1. Uskon joka vaikuttaa tekoja, toimintaa
  2. Uskossa toimiminen

Päämäärä, tavoite: Rohkaista harjoittamaan / harjoittelemaan uskoamme arjessa, yhdessä Jeesuksen kanssa. Ettemme jäisi epäonnistumisen ja pelon vankilaan.

Uskoa joka vaikutti toimimaan

Nehemialla oli usko, joka sai hänet toimimaan, sitä voi hyvällä syyllä kutsua toimivaksi uskoksi.

Opetussarjassamme syksyllä kävimme kolmella eri kerralla läpi sitä, kuinka Nehemia sai kutsun Jerusalemin muurin korjaus tehtävään. Hän oli hyvässä ja korkeassa virassa kuninkaan juomanlaskijana kaukana Jerusalemista ja sen kurjuudesta. Nehemialla oli monenmoisia vaiheita ennen kuin hän oli itse pelipaikalla Jerusalemissa. Asian kanssa painimista, rukousta, suunnitelmia, kuninkaalle asian esittäminen, lähteminen ym.

Perille päästyään hän ja perehtyi sen hetkiseen tilanteeseen, jakoi näkynsä ja suunnitelmansa ensi johtomiehille ja sitten kansalle. Ympärillä olevien vihamielisten kansojen vastustuksesta huolimatta kansa aloitti korjaustyöt Nehemian johdolla. Kun ajattelee mitä kaikkea projekti piti sisällään voi sanoa että siinä oli monta vaihetta jossa saattoi epäonnistua ja kaikki ei mennyt aina ihan putkeen. Nehemia ei jättänyt toimimatta epäonnistumisen pelossa.

Korjaustyöt oli hyvällä mallilla, muuria oli jo korjattu puoleen korkeuteen saakka. Nyt kansan keskuudessa alkoi esiintyä valitusta. Miksi, eikös kaikki ollut han mallillaan, työ eteni odotetusti.

Täyttymättömät tarpeet ja rakentava suuttuminen

Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä." Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme." Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin." Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti.

Neh.5:1.-6.

Valituksen kohteena ei olletkaan viholliset, vaan oman heimon jäsenet. Heikommmassa asemassa olevat olivat velassa omille heimolaisilleen. Heillä ei ollut varaa edes ns. jokapäiväiseen leipään. Heidän oli täytynyt antaa talonsa,peltonsa ja viinittarhansa pantiksi jotta olivat saanneet itselleen ruokaa ja rahaa verojen maksuun kuninkaalle. Hätä ja murhe oli ihan todellinen. On aikakausi mikä hyvänsä, niin murheet ihmisillä on hyvinkin samoja. Miltä kuulostaa tänä päivänä se että joku ostaa ruokaa velaksi, Visa vinkuu. Voi olla niinkin, että luottotiedot on menneet ja ei saa enää velaksikaan ruokaa. Ainoa paikka on leipäjono.

Herkästi ajattelemme, että omapahan on vikansa. Varattomuuden syyt voi olla kuitenkin moninaiset ja olosuhteet sellaiset, että varattomuus ei olekaan aina ollut kiinni omista valinnoista.

Onko meidän joukossa, seurakunnassa tai lähipiirissä ihmisiä, joilla tilanne on samankaltainen? Mitä me voisimme tehdä heidän hyväkseen? Ahdingossa olevat olivat oikeassa. He ovat samanarvoisia ja lapset myös. Elämä on voimatonta, jos käsistä viedään elinkeino. Kuulostaa tutulta myös suomalaisten kohdalla, on ollut tilanteita joissa esim. pankki onkin irtisanonut luoton ilman perusteltua syytä ja näin saattanut luoton saajan kohtuuttomaan tilanteeseen, velka olisi pitänyt maksaa pois saman tien. Jollet maksa menetät omaisuutesi pankille.

Kuullessaan ahdingossa olevien tilanteen Nehemia suuttui.

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.

Ef. 4:26-27

Suuttuminen / vihastuminen on oikeassa kohtaa on hyvä asia, jos se saa meidät toimimaan vääryyden korjaamiseksi, asioiden parantamiseksi. Vihastuminen parhaimmillaan antaa alkupotkun asioihin tarttumiseen. Suuttumuksen ei kuitenkaan tule olla pysyvä olotila ja katkeroittaa meitä, jolloin se alkaa toimia itseämme ja lähimmäisiämme vastaan.

Mitä se sai aikaan Nehemiassa?

Haastaminen parannukseen

Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä ja sanoin: "Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään. Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi. Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet.”

Neh.5:7-11

Tilanne ei Nehemian näkökulmasta ollut helppo. Olisi ollut helpompaa selitellä itselleen että sellaista elämä on. ”Toisilla lykästää ja toisilla ei.” Toisten johtajien keskellä ei ollut helppoa tarttua tähän epäkohtaan, joka oli kuitenkin varsin räikeä. Epäkohdat ja vääryys pitkittyessään helposti sokeuttaa meidät näkemään sen vakavuutta. Kansa oli suuren ponnistelun ja kurjuuden keskellä ja silti oli niitä, jotka halusivat hyötyä tilanteesta ja käyttää toisten hätää hyväksi. Nehemia tarttui asiaan ja kaunistelematta kertoi kuinka asia on. Hän kertoi asian oikean tolan, sanoi suoraan te teette väärin. Nehemia laittoi myös itsensä likoon, haastoi itsensä ja kuulijansa selkeästi antaamaan velat anteeksi.

Olemmeko niitä jotka nähdessäämme epäkohdan selittelemme asian pois? Sanonko /kohtaanko epäkohdat suoraan ja selittelemättä vai kaihdanko totuuden kohtaamista?

Velkojen anteeksiantaminen

He vastasivat: "Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot." Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu. Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

Neh.5:12-13

Nehemian selkeä haaste, sai selkeän vastauksen. Kun papit pyydettiin paikalle ja päämiehiä vannotettiin tekemään niin kuin olivat luvanneet, toimi se luvatun vakuutena ja vahvistuksena. Selkeä haaste meidänkin aikana, voi tuottaa selkeitä vastauksia.

Nehemian usko oli varsin käytännön läheistä. Hän toimi uskonsa ja arvojensa mukaan ja odotti sitä myös heimolaisiltaan. Jerusalemin muurin korjausprojektista voidaan ottaa sovelluksia myös seurakunnan elämään. Tämä tapahtuma kuvaa velkojen anteeksiantamista, siinä on hyvä esimerkki seurakunnalle anteeksiantamisesta. Meidänkin keskellä on niitä jotka ovat velkaantuneet. On tullut loukattua ja on tultu loukatuksi. Velkaa voi olla paljonkin ja se tuo ahdistusta. Käytännöllinen ohje on että asiat sovitaan ja annetaan anteeksi. Tämä on toimivaa uskoa.

Uskossa toimiminen

Pietari testaa uskoaan

Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika."

Matt.14:22-33

Tilanne oli hyvinkin arkinen, opetuslapset menivät veneellä järven poikki vastarannalle. Erikoisen siitä tekee kun Jeesus lähestyykin venettä kävellen veden päällä, vastoin luonnonlakeja.

Kun Pietari alkujärkytyksen jälkeen muiden opetuslasten tavoin tajuaa kuka siinä on, hän heti haluaa testata, josko tuo olisi mahdollista hänellekin. Alku menee hyvin ja Pietari kävelee veden päällä. Yleensä tästä kertomuksesta muistetaan kuinka Pietari vajosi, mutta kiinnitetään nyt enemmän huomiota siihen kuinka Pietari käveli veden päällä. Hänellä ei epäonnistumisen pelko alkuun ehtinyt aktivoitumaan, vasta kun hän alkoi kiinnittää katsettaan olosuhteisiin, pois Jeesuksesta, pelko valtasi. Kun Pietari alkoi vajoamaan hän pyysi Jeesusta apuun. Mitä Jeesus teki, hän ojensi heti kätensä. Kerkesikö Pietari vajoamaan kainaloitaan myöten järveen, tuskin. Näen sieluni silmin kuinka Jeesus ja Pietari käsikädessä kävelee veden päällä takaisin veneesen. Pietari kävelee siis taas veden päällä Jeesuksen kanssa. Millaisella äänen painolla kuulet Jeesuksen sanovan Pietarille: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Onko se syyttävä vai lempeä. Olivatko ne opetuslapset viisaampia jotka pysyivät turvallisesti veneessä? Tämä rohkaiskoon meitä ottamaan uskonaskeleita elämässämme, ei niin että jäämme epäonnistumisen pelossa toimettomiksi. Unelmani on että seurakunta on paikka, jossa rohkaistaan kokeilemaan uskon siipiä. Rohkaistaan tarttumaan uskon haasteisiin silloinkin kun ei voi olla varma onnistumisesta. Rohkaisen sinua kokeilemaan uskoasi, uusia asioita, uusia haasteita.

Jeesuksen ohjelmajulistus - seurakunnan "toimintaohje"

Kaiken perusta toimivalle uskolle on Jeesus ja elävä yhteys hänen kauttaan Jumalaan.

Seurakuntamme unelma on seuraava: Unelmoimme yhteisöstä, jossa innostutaan Jumalasta, seurataan Jeesusta, viihdytään yhdessä ja kutsutaan toisiakin Kristuksen luo.

Miksi Jeeus on niin tärkeä.

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta.

Jes.61:1-2a

Jeesus luki tämän kohdan kotikaupungissaan Nasaretissa ja sanoi, että tuona päivänä jolloin hän sen luki, se kirjoitus kävi toteen.

Mitä hän siis tuli tekemään? Luukkaan ja Jesajan kohtaa mukaellen; ilmoittamaan hyvän sanoman köyhille parantamaan ne joiden mieli on murtunut, (voidaan kääntää myös masentunut) julistamaan vangituille vapautusta julistamaan sokeille näkönsä saamista päästämään sorretut vapauteen.

Sanoma myös tähän päivään on sama. Koet sitten hengellistä tai aineellista köyhyyttä, sinulle on olemassa ilosanoma. Murtuneen mielen hän parantaa Olet sitten vankilassa ulkoisesti tai sisäisesti, hän voi antaa vapauden Olet sokea ulkoisesti tai hengelllisesti, hän voi palauttaa näkösi Jos olet sorrettu, hän voi vapauttaa sinut, Muista, onpa asiasi mikä tahansa Jeesuksen puoleen voi aina kääntyä.

Päämäärä, tavoite: Rohkaista harjoittamaan / harjoittelemaan uskoamme arjessa, yhdessä Jeesuksen kanssa. Ettemme jäisi epäonnistumisen ja pelon vankilaan.