Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Madon ruokaa
Arto Malmberg
45:28
Views: 103
Sataman illan 12.11.2016 opetus "Täällä kuollaan!"

Johdanto

Pari vuotta sitten vietimme elokuun kolmantena päivänä hääpäiväämme. Kävimme syömässä Kreikkalaisessa. Menimme Jyväskylän satamaan kävelemään. Yhtä-äkkiä huimaus, oksennus, kaikki voima pois, En tiennyt muutamaa sekuntia ennen kuin kaikki tämä tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunne, nyt menee vintti pimeeksi ja noutaja tulee. Sillä hetkellä kyllä huusin sismmässäni Jeesusta avuksi. ”Jeesus auta”x1000

Opetus: Lähtö voi tulla milloin vain, täysin varoittamatta, ei aikaa valmistautua, tässäkö se nyt on. Kuka on se johon turvaat lähtösi hetkellä, mistä etsit apua. Mulla ollut pari kertaa elämässä tilanne jolloin elämä on mennyt nauhana silmien edestä.

Kuolema on asia, josta puhumista herkästi kartetaan. Et voi tietää milloin on viimeinen päiväsi. Puhumme mielellään syntymästämme, miksi emme puhuisi kuolemasta, molemmat on osa elämäämme.

En puhu ainoastaan fyysisestä kuolemasta, vaan myös hengellisestä kuolemasta, jolla tarkoitan Jumalayhteyden puuttumista. Fyysisellä kuolemalla tarkoitan elintoimintojen päättymistä. Hengellisellä kuolemalla tarkoitan Jumalayhteyden puuttumista. Itse asiassa raamatussa puhutaan kuolemasta aika paljon. Sana kuolema esiintyy raamatussa vähintään yli 300 kertaa eri muodoissaan ja eri merkityksissä esim. ”pitäkää itsenne synnille kuolleina”.

Fyysisestä kuolemasta puhuttaessa pääsääntöisesti voi sanoa että kaikki meistä kuolee ainakin kerran, pois lukien Jeesuksen toisen tulemisen mahdollisuus aikanamme ja sitä kautta pukeutuminen suoraan kuolemattomuuteen. Kun kerran kuolen, olenko valmis kuolemaan? Kaikkia koskettava mitä luonnollisin asia, johon olisi enemmän kuin syytä varautua.” Varautuminen/valmistautuminen on syytä aloittaa heti, jollet ole sitä vielä tehnyt. Käsittelen asiaa tässä kolmen pääkohdan kautta:

  1. Elämme kuoleman varjossa koko elämämme
  2. Sinäkin kuolet
  3. Voiko kuolemaan valmistautua?
Tavoite: johdattaa meitä elämään tuoreessa yhteydessä Jumalaan Jeesuksessa ja hänen rakkaudessaan, sekä olemaan valmis kohtaamaan kuolema.

1. Elämme kuoleman varjossa koko tämän elämämme.

Mistä kuolema tuli;
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.‭‭

1. Mooseksen kirja‬ ‭ 2:16-17‬

Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen, elämään yhteydessään, ikuisesti. Hän antoi myös vapaan tahdon, vapauden valita, josta kertoo meille hyvän-ja pahan tiedon puu. Hän ei tehnyt meistä marionetteja, jotka väkisin eläisi hänen tahdossaan. Alun perin kuolemaa ei ollut, se ei ollut ihmisen osa,se ei kuulunut hänelle. Kaikki oli alussa hyvin, oli mukavaa ja kauneutta riitti ympärillä, kunnes;

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'" Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

Oliko saatana oikeassa? Eihän Adam ja Eeva kuolleet heti vaikka Jumala oli sanonut” sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”.Jumala ei tarkoittanut ensisijaisesti fyysistä kuolemaa, vaan Jumalayhteyden kuolemista, hengellistä kuolemaa, eroa Jumalasta. Siitä alkoi ihmisen matka ilman elävää yhteyttä Jumalaan. Hengellisesti kuolleena kannamme hedelmää kuolemalle. Meidän elämme ei johda ihmisiä Jumalan yhteyteen ja siihen alkuperäisen olotilaan, mihin hän meidät alun perin tarkoitti. Kuolema tuli tuolloin meidän kaikkien osaksi. Raamattu puhuu tästä seuraavasti:

Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.”

Room. 5:12‬ ‬

Kuolema on vihollinen, kuolemasta tuli ihmisen vihollinen.

Siitä hetkestä ihminen tuli myös fyysisestä kuolemasta osalliseksi.

Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

MS. 3:19

Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

1.kor. 15:26

Jumalan Adamille antama kirous toistuu sukupolvesta ja ihmisestä toiseen. Fyysinen rapistuminen niin kehossamme kuin perimässämmekin tekee työtään, niin kuin Pekka Reinikainen vierailullaan meille kertoi. Iän myötä huomaa kuinka ei enää olekaan niin timmissä kunnossa kuin aiemmin. Minunkin pitää käyttää näitä laseja. Paljon mieluummin olisin tässä niitä ilman.

Miksi kuolema pelottaa?

Luulen että useimpia meistä pelottaa fyysinen kuolema. Se on niin lopullista, äitini ja isäni kuoleman kohdalla koin että vaikka kuolemaan kuinka varautuisi, on se tulessaan jotain kovin ehdotonta ja erottaa vaikka ei tahtoisi. Jos kuolemasta etsii jotain hyvää niin sen kohdatessa tai läheisyydessä asiat pelkistyy ja kristallisoituu. Silloin on helppo huomata mikä elämässä on tärkeää.

Kuolema vaan tulee ja ottaa, siinä kokee itsensä varsin pieneksi ja voimattomaksi. Miten kuolen, onko se kivulias, voi olla paljon kysymyksiä Koska kuolema tapahtuu useimmille vain kerran, sitä ei voi harjoitella. Mitä kuoleman jälkeen? Yleinen väite: "Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kukaan ei ole tullut kertomaan".

Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

Luuk. 16:30-31

Jarmo puhui viimeksi rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ja tämä raamatunpaikka oli osa rikkaan miehen ja Abrahamin käymää keskustelua, jossa rikasmies pyysi Abrahamia lähettämään Lasaruksen kertomaan ja varoittamaan rikkaan miehen perhettä että tekisivät parannuksen. Vastaus oli siis se jollei ihmiset usko raamattua, joka oli tuolloin VT, niin eivät he usko jos joku kuolleista tulisi kertomaan. Täysin sovellettavissa meidänkin aikaamme. Joka ei halua uskoa voi selittää kuoleman jälkeiset kokemukset pois, niiltä jotka niitä on tullut kertomaan. Tuliskohan kuitenkin pelätä enemmän hengellistä kuolemaa. Se on varsin salakavala ja johtaa meidät toiseen kuolemaan.

2. Sinäkin kuolet

Kuolemattomuuden illuusio

Nuorena fyysinen kuolema tuntuu useimmille enemmän kuin etäiseltä. Nykyisinkin usein tulee ajateltua; Sitten joskus minä teen sitä, tätä ja tuota.

Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon."

Jaak. 4:13-15

Löydän itseni usein selittelemästä Jumalalle: ”minä kerron tuolle naapurille, työtoverille, ystävälle, sitten Jeesuksesta, niin sitten ensi kuussa tai ensi vuonna ...” Mistä voin tietää elänkö minä silloin tai elääkö naapuri silloin? Tai minä lykkään parannuksen tekoa tuonnemmaksi, sitten vähän myöhemmin.

Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

Luuk. 12:16-21

Rikkaalla miehellä meni hommat putkeen. Hän tahtoi turvata tulevaisuutensa ja nauttia elämästä. Mutta hänen turvansa ei ollut Jumalassa. Miten tutulta tämä kuulostaa meitin aikana, turvaa omaisuutesi, hanki henkivakuutus, minulla omaisuutta, on talot ja autot, eikä enää kenties velkaakaan mistään. Satsaan itseeni ja terveyteeni, urheilen, liikun, jumppaan, syön terveellisesti. Kehitän itseäni henkisesti, käyn terapiassa, hoidan liittoani. Teen kaikki viimeisen päälle. Mitäs jos minun hetkeni koittaakin tänään? Olenko valmistautunut siihen, mikä jossain vaiheessa kohtaa meitä jokaista? Missä on minun todellinen rikkauteni.

Missä on minun todellinen aarteeni? Missä on minun loppusijoituspaikkani.

Synnin palkka on kuolema

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Room. 6:23

Mistä kuolemasta tässä puhutaan. Me kaikkihan kuolemme, ennemmin tai myöhemmin. Kyllä, synnin palkkana on fyysinen kuolema, mutta myös hengellinen kuolema. Koska olemme kaikki tehneet syntiä, palkkamme on kuolema ikuinen ero Jumalasta luojastamme. Vastaavasti pääsy takaisin Jumalan yhteyteen on mahdollista Jeesuksen sovitustyön kautta.

Milloin kuolema tapahtuu

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

Hebr. 9:27

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Ps. 139:16

Kuolinpäivämme on määrätty, kukaan ei lähde täältä liian aikaisin, eikä liian myöhään. Välillä ihmisten elämänvaiheita kuullessa tulee kyllä se olo, että Jumala on erehtynyt ihmisten poislähdön aikatauluista, toiset lähtee liian aikaisin ja toiset jää vaan tänne roikkumaan vaikkapa ns.”vihanneksena”.

3. Voiko kuolemaan valmistautua?

Olenko valmis kuolemaan

Yksi kysymys jonka voisi heittää itselleen: ”Mihin turvaan kuolemanhädässä?”

Kuulin Jarmolta ensimmäistä kertaa sanonnan: ”Jos olet syntynyt vain kerran, kuolet kaksi kertaa, jos olet syntynyt kaksi kertaa kuolet vain kerran. ” Tämä sanonta pohjautuu selkeästi raamatun oppiin.

Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

21:8

Tässä kohtaa puhutaan toisesta kuolemasta, helvetistä, iankaikkisesta erosta Jumalasta. Jos hengellinen kuolema ero Jumalasta jatkuu yli fyysisen kuolemamme, sinetöityy se iankaikkiseen eroon Jumalasta, toiseen kuolemaan, Helvettiin. Fyysinen kuolemamme siis vain vahvistaa sitä elämää jota nyt elämme.

Kuoleman hetkellä ei tapahdu vallankumousta, niin että Kristus tulisi ja yhtä-äkkiä kaappaisi jumalattoman ihmisen väkisin omakseen.

Palataan vielä sanontaan:

Jos olet syntynyt vain kerran, kuolet kaksi kertaa, jos olet syntynyt kaksi kertaa kuolet vain kerran. ” Jokainen syntyy kerran, mutta kaikki ei kaksi kertaa. Tässä kohtaa ei pidä sekoittaa uudestisyntymistä ja jälleensyntymistä. Jeesus puhui Nikodeemukselle uudestisyntymästä:

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? ihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Joh.3:3-7

Ihmiselle on välttämätöntä uudestisyntyä, päästäkseen Jumalan valtakuntaan sisälle. Jollet(en) ole uudesti syntynyt en voi edes nähdä Jumalan valtakuntaa, saatikka päästä sinne sisälle. Päästäksemme Jumalan valtakuntaan sisälle, päästäksemme Jumalan yhteyteen, meidän täytyy uudestisyntyä Jumalan sanan (vedestä) kautta ja PyhänHengen(hengestä) työn kautta.

Jos olet uudestisyntynyt olet valmis myös kuolemaan. Jollet ole uudestisyntynyt, pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi ja hän tulee ja uudesti synnyttää sinut Jumalan lapseksi, Jumalan sanan ja Pyhänhengen kautta. Jollet ole varma oletko uudestisyntynyt ja tahdot uudestisyntyä , mene tämän tilaisuuden lopussa rukouspalveluun ja kerro asiasi. Rukoilemme myös lopussa tämän asian puolesta.

Olenko valmis kuolemaan Kristuksen tähden?

Tämä on ajatus jonka niin mielellään työntää tuonnemmaksi ja joka helposti alkaa ahdistamaan tosi rajusti. Olen itse elänyt nuorena uskovana aikaa jolloin jatkuvasti tuli profetioita kuinka itänaapuri miehittää suomen ja uskovien vainot alkaa. Näitä puhuttiin usein hyvin ahdistavassa ilmapiirissä ja ne herätti minussakin lähinnä pelkoa. Itseasiassa edelleenkin tuo on tunnemuistissani ja herättää helposti minussa ahdistuksen tunteen. Miten tätä asiaa tulisi käsitellä, onhan nytkin liikkeellä monenlaisia profetioita ja lähes kauhuskenaarioita mitä tuleman pitää. Näissä tilanteissa meidän ei pidä katsoa omiin mahdollisuuksiimme ja kykyihimme , vaan Jumalan mahdollisuuksiin, Kristukseen Jeesukseen. Jotain otteita raamatusta:

Opetuslapset iloitsivat siitä että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Hetkeä aikaisemmin he olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Oliko opetuslapset ehtineet kehittämään itseään ja itsetuntemustaan, kykyjään sille tasolle että heistä oli tullut kykenevämpiä kärsimään vainoa Kristuksen tähden. Ei takuulla. Mitä oli sitten tapahtunut? He olivat täyttyneet PH:llä, heillä oli tuore yhteys Jeesukseen. Entä Paavali:

Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."

Apt. 21:13

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

2. Kor. 12:9-10

Inhimillisesti katsottuna Paavali puhuu ihan sekavia, eihän tuossa ole mitään järkeä. Miksi hän on mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. Koska silloin hän on kokenut Kristuksen voiman. Ei ole kysymys meidän stressinsietokyvystä, kyvystä kestää vainoa, kyvystä kestää ahdistuksia. Meidän turvamme on yksin Kristus ja hänen rakkautensa. Jumalan tahto on että me hakeutuisimme Kristuksen läheisyyteen silloinkin kun ei ole vaikeaa, hänen läheisyyteensä elävään, jatkuvaan, päivittäiseen, yhteyteen ja kuuliaisuuteen.

”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Room. 8:35-39

Meille ei ole luvattu etteikö meitä kohtaisi koskaan, tuska, ahdistus, vaino, nälkä, alastomuus, vaara tai miekka. Mutta meille on luvattu että saamme jalon voiton Hänen kauttansa joka meitä on rakastanut. Meitä ei ole kutsuttu pelkäämään ja ahdistumaan, meidät on kutsuttu kokemaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Jos koet ahdistusta, pelkoa, rauhattomuutta tulevaisuuden suhteen, tule Kristuksen luo kaiken sen taakan kanssa, peittelemättä, avoimena.

Jokainen päivä niin kuin se olisi viimeinen

Koska emme tiedä lähtömme hetkeä, niin paras tapa olla valmiina lähtöön, on elää niin kuin ”eläisi viimeistä päivää”. Miten sitä viimeistä päivää sitten kannattaa elää?

Se mitä sait vastaukseksi itsellesi, kannattaa pistää tärkeysjärjestyksessä korkealle.

Esitin tämän kysymyksen myös itselleni ja seuraavat asiat nousi mieleeni: Tahtoisin elää sen Jumalan tahdon mukaan. Mitä se olisi käytännössä? Ensinnäkin suhteeni Jumalaan olisi tuore ja elävä. Eläisin aidosti ja peittelemättä yhteyttä herraani, kuin myös peittelemättä taisteluitani (1.Joh. 1:7,9).

Että suhteeni läheisiini ja itse asiassa kaikkiin ihmisiin olisi kunnossa, siinä määrin kun se minusta on kiinni. Että minulla ei olisi riitaisuuksia kenenkään kanssa, siinä määrin kun se minusta on kiinni.

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Tiedän että Jumalan tahto olisi myös että välittäisin evankeliumin mahdollisimman monelle.

Joh.15:17

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Mark.16:15-16

Tavoite:

Johdattaa meitä elämään tuoreessa yhteydessä Jumalaan Jeesuksessa ja hänen rakkaudessaan, sekä olemaan valmis kohtaamaan kuolema.