Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Hurja Remontti
Arto Malmberg
41:27
Views: 134

Olen tämän hetkiseltä ammatiltani myyntiedustaja. Olin tällä viikolla myynti kokouksessa, jossa toisena päivänä oli myyntikoulutusta. Siellä konsultti kertoi meillle uskomuksista. Uskomukset eivät ole faktaa, mutta ne ovat faktan omaisia mielikuvia ajatuksia, itsestämme, toisistamme, asioista, esinäistä, oikeastaan mistä tahansa. Uskomukset vaikuttaa meidän päätöksiin, käyttäytymiseen. Uskomuksia myös muokkaa meidän omat kokemuksemme, kuulemamme, näkemämme, mielipiteet yms. Myyntityössä myyjään tehtävänä on muokata asiakkaan uskomuksia.

Nehemiallakin oli edessään varsin haastava  ”myyntityö”, hänen oli myytävä ajatus Jerusalemin muurin rakentamisesta juutalaisille, papeille, ylimyksille, esimiehille ja kaikille niille joita muurin rakentamisessa tarvittiin. Rakentamisessa tarvittiin kaikkia,  jokaisen panos oli tuiki tärkeä.

Tänään käymme läpi seuraavia pääkohtia:

1. Nehemian näky ja tehtävä
2. Rakennusprojekti
3. Miten rakennan  seurakuntaa tänä päivänä?

Päämäärä, tavoite: Jokaisen panos seurakunnan rakentamisessa on tärkeä. Jokainen voi toimia omilla lahjoillaan ja niillä resusseilla joita meillä jo on ja joita Jumala meille lahjoittaa, työn / elämän edetessä.

Viime kerralla jäimme: Nehemia sai käskykirjeet kuninkaalta, lupa kulkea perille Jerusalemiin asti, lupa kaataa puita.
Matka ollut  luokkaa 2000km, mutta siitä ei mainita muuta kuin ”kun minä sitten tulin Eufratvirran tämän puolen käskynhaltijan luo.” Jarmo kertoo ensi kerralla enemmän tuosta tapaaamisesta, me hyppäämme suoraan Jerusalemiin. Se myös mainitaan että Nehemialla oli mukana sotapääliköitä ja ratsumiehiä eli ei ihan pieni saattoporukka. Kertoo Nehemian asemasta kuninkaan hallinossa. Varmasti huomiota herättävä saattue. Herätti varmasti paikallisissa monenlaisia reaktioita:

- Tiesikö Kuninkaan tärkeän virkamiehen Nehemian saapuminen hyvää vai pahaa?
- Pelkoa vai rauhaa
- Iloa vai surua
- Mitä se on tänne tullut tekemään?
- Mitä se vaikuttaa minun elämään?
- Muutosvastarintaa

Kun nyt käyn läpi Nehemian kirjaa, otan  siitä vastaavuuksia siihen miten seurakuntaa ja ylipäätään Jumalan valtakuntaa voisimme olla rakentamassa.

Nehemian näky ja tehtävä

Näky moottori toimintaan, niillä resurseilla mitä on.

”Ja tultuani Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää minä nousin yöllä, ja muutamat miehet minun kanssani, ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut minun sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille.
Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla minä ratsastin.

Nehemia‬ 2:11-12‬‬‬‬‬‬‬‬

Nehemialla oli varmuus siitä mikä oli  Jumala  antama lopullinen päämäärä, se että Jerusalemiin saadaa ehjät muurit. Hän asettuu rauhassa aloilleen eikä vielä kerro kenellekään mitään tulonsa perimmäistä tarkoitusta. Nehemia jakanut näkyään/tehtäväänsä muutamille miehille. Nehemia eteni kohti päämäärää niillä ”eväillä mitä hänellä oli” Ei jäänyt odottamaan, että sitten kun saan kunnon hevosen niin lähdetään etenemään. Olisko tässä mallia meille että voidaan edetä Jumalan suunnitelmissa ihan siinä tavan arjessa ja niillä resursseilla mitä on, ei tarvitse  elää SIT-KU elämää.

Tilanteen kartoitus, suunnitelma

Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja. Ja minä kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle; mutta siellä ei ollut juhdalla, jonka selässä minä istuin, tilaa päästä eteenpäin. Silloin minä menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten minä palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin.

Nehemia‬ 2:13.-15.‬‬‬‬‬‬‬‬

Päämäärä oli selvillä, mutta päämäärään pääsemisen jokainen askel ei ollut sitä. Asioista piti ottaa selvää. Kun tuli oikein ahdasta, piti ottaa vähän etäisyyttä, jotta saattoi jatkaa matkaa. (Etäisyyden ottaminen hankalissa asioissa auttaa saamaan kokonaiskuvaa) Nehemia teki sen mikä on ihmisen osa, mitä voi aisteilla nähdä todeta, mitata, kokea, selvittää ja siltä pohjalta edetä asioissa, tietoisena siitä päämärästä jonka Herra antoi. Kun Jumala antaa meillekin tehtäviä, harvoin lienee niin että saamme jokaisen askeleen ”tiedot”. Saamme / voimme käyttää omaa ymmärrystämme, häneen turvaten. Onhan meillä vapaa tahto ja osaltaan Jumalan luomistyö ilmenee näin itsessämme.

Näyn jakaminen

Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin minä olin mennyt ja mitä tein, sillä minä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä.

Nehemia‬ 2:16‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬

Kukaan paikallisista siis ei vielä tiennyt mitä se Nehemia oikein aikoo täällä tehdä. Miksi hän on tullut? Mitä hän täällä tekee? Voisin kuvitella  että johtomiehet odotti jo ”henkeään pidätellen” mitä tuleman pitää? Tämä oli projektin kannalta varsin tärkeä vaihe. Miten saan välitettyä sanomani, näkyni niin että väki lähtee mukaan? Nehemia oli jo ottanut tilanteesta selvää itse ja uskon että ne miehet jotka hänellä oli mukanaan muuri katselmukessa, olivat myös mukana toimintasuunnitelmassa. Oli aika nostaa kissa pöydälle, kohdata totuus. Nehemia on tullut suureen saattueen kanssa paikalle, tutkittuaan asioita todennut tilanteen  ja sanoo seuraavaa:

Mutta nyt minä sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa me olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut”

Nehemia‬ 2:17‬

Sitä mitä Nehemia sanoi oli toisaalta kaikille ilmeistä, mutta kuitenkaan kukaan ei ollut tehnyt asialle mitään. Nehemia ei kuitenkaan puhunut korkealta. Hän sanoi: ”Missä kurjuudessa ME OLEMME” ei Missä kurjuudessa TE OLETTE. Tämä kertoo Nehemian sydämen asenteesta, hänellä oli aito rakkaus ja välittäminen kanssa ihmisiin. Aito välittäminen ei tarkoita sitä että asiat lakaistaan maton alle, vaan että ne kohdataan aidosti. Ei tuomiten yläpuolella muiden: ”Teilla on ongelma”, vaan rinnalle laskeutuen, todeten: ”Meillä on ongelma”.

Onko minulla, sinulla, meidän srk:ssa asioita, jotka on vahingollisia, jotka on monelle ilmeisiä, mutta ne saa olla osaltaan murtamassa seurakuntamuuria tai vaikuttamassa siihen että se hajottaa eikä rakenna seurakuntaa?

"niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."

Jaakobin kirje 5:20

Näky vuotaa, näyn jakaminen, toivoa ja rohkaisua

Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme enää olisi häväistyksen alaiset." Ja minä kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollut minun päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. Niin he sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme". Ja he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.”

Nehemia‬ 2:17-18‬ ‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬‬

Nehemia halusi olla yksi meistä. Hänen johtajuutensa oli määrätietoista, rehellistä, toivoa antavaa, rinnalla olevaa, tiimijohtamista. Näyn ja päämäärän hän oli saanut Jumalalta, jotta tuohon päämäärän päästäisiin sen  toteutukseen tarvittiin kaikkien panos. Hän jakoi omasta kokemuksestaan sitä miten Jumala oli jo tähän asti voimallisesti häntä auttanut. Nehemian oma esimerkki lähteä ojentautumaan Jumalan tahtoon, toimi toisillekin kannustimena ja rohkaisuna. Kansan johtomiehillä oli nöyryyttä myöntää tilanne missä ollaan. Nöyryys ja rehellisyys on hyviä astinlautoja uudistumisen ja rakentamisen tiellä.

Sitten alkoi tämä hurja remontti.

Rakennusprojekti

Mitä papit edellä, sitä muut perässä. Esimerkin voima.

Ylimmäinen pappi Eljasib ja hänen veljensä, papit, nousivat ja rakensivat Lammasportin, jonka he pyhittivät ja jonka ovet he asettivat paikoilleen, edelleen Hammea-torniin asti, jonka he pyhittivät, ja edelleen Hananelin-torniin asti. Heistä eteenpäin rakensivat Jerikon miehet; ja näistä eteenpäin rakensi Sakkur, Imrin poika.

Nehemia:3:1-2

Vuoden 33 Raamatun käännöksen mukaan, koko kolmas luku kertoo rakentajista. Eli rakentajat tiedettiin ja tunnettiin. Papit oli ensimmäisinä näyttämässä esimerkkiä ja aloittivat rakentamisen. Papit aloittivat Lammasportin rakentamisella. Tuskin tämäkään on sattumaa että muurin rakentaminen alkoi juuri näin. Kaikista Jerusalemin muurin porteista on johdettu esikuva myös uuden testamentin seurakunnan rakentamiseen. Lammasportti muistuttaa meitä Jumalan uhrikaritsasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on myös seurakunnan ja Jumalan valtakunnan rakentamisen ja tekemisen perusta. Tämä on ainoa perusta ja lähtökohta josta kristillistä seurakuntaa ylipäätään voidaan lähteä rakentamaan. Muurin rakentaminen myös lopetettiin Lammasporttiin. Jeesus on A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Mielenkiintoista myös huomata kuinka Jerikolaisia oli rakentamassa muuria, vaikka menneisyys ei sinänsä niin hohdokas ollutkaan heidän osaltaan, kun ajatellaan Jerikon tuhoamista Joosuan aikaan ja kuinka hän kirosi kaupungin ja sen tulevat rakentajat. Se kertoo Jumalan suuresta armosta ja siitä ettei menneisyys tai isien pahojen tekojen tarvitse lopullisesti määritellä meidänkään tulevaisuuttamme ja mahdollisuutta rakentaa seurakuntaa.

Hänestä eteenpäin korjasivat muuria tekoalaiset; mutta heidän ylhäisensä eivät notkistaneet niskaansa Herransa palvelukseen.

Nehemia 3:5

Joukossa oli myös niitä jotka eivät syystä tai toisesta nähneet rakennustyötä tarpeelliseksi. On surullista jos joku kokee itsensä niin korkea-arvoiseksi ettei voi olla mukana rakentamassa. Asema, olkoon se millainen hyvänsä, älköön olko asia, joka estää meitä palvelemasta.

Heistä eteenpäin korjasi muuria Ussiel, Harhajan poika, yksi kultasepistä, ja hänestä eteenpäin korjasi Hananja, yksi voiteensekoittajista; he panivat kuntoon Jerusalemia Leveään muuriin saakka.

Nehemia 3:8

Monelle muurin rakentaminen oli hyvin erityyppistä työtä, kuin mitä he tekivät ”leipätyönään”. Seurakunta voi olla myös paikka, jossa voi toimia hyvinkin erityyppisissä tehtävissä kuin mitä tekee arjessa. Toisaalta taas niitä avuja ja lahjoja mitä sinulla jo on kannattaa mahdollisuuksen mukaan käyttää seurakunnan rakentamiseen.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia mainitaan myös jakeessa 12, kuinka Sallum, Looheksen poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö, tyttärineen korjasi muuria. Naisiakin oli siis muuria rakentamassa. Baaruks Sabbbain poika korjasi suurella innolla. Varmasti oli myös niin, että toisten esimerkki rohkaisi ja antoi voimia haastavaan työhön.

Kaikkeen ne pohjalaiset on ehtinyt kun heidät mainitaan jakeessa 22 ”Hänen jälkeensä korjasivat papit, Lakeuden miehet.”  ;) Mikseiköhän Hämäläisiä mainita, no varmaan siksi ettei ne ehtiny tulla mukaan.

Oman talon kohdalta, ei merta edemmäs kalaan

3:10 Hänestä eteenpäin korjasi Jedaja, Harumafin poika, oman talonsa kohdalta; hänestä eteenpäin korjasi Hattus, Hasabnejan poika.
3:23 Heidän jälkeensä korjasivat Benjamin ja Hassub oman talonsa kohdalta; heidän jälkeensä korjasi Asarja, Maasejan poika, joka oli Ananjan poika, talonsa viereltä.
3:28 Hevosportin yläpuolelta korjasivat papit, kukin oman talonsa kohdalta.
3:29 Heidän jälkeensä korjasi Saadok, Immerin poika, oman talonsa kohdalta. Ja hänen jälkeensä korjasi Semaja, Sekanjan poika, Itäportin vartija.

Näistä miehistä mainitaan kuinka he rakensivat oman talonsa kohdalta. Heidän työmaansa oli siis aivan kodin kohdalla. Mitä voisi olla meidän aikamme ”oman talon kohdalta rakentaminen”, suhteessa Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Voin aloittaa hommat kotiovelta. Aloitanko sen ulkopuolelta vai sisäpuolelta? Molemmat on tärkeitä, eikä kumpikaan vaihtoehto sulje toistaan pois. Voin myös alkaa rakentamaan niin ulkopuolta kuin sisäpuoltakin yhtaikaa. Minun ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, kalastaakseni ihmisä, heitähän on jo minun lähelläni. Perheenjäsenet, ystävät, sukulaiset, naapurit, työkaverit, opiskelukaverit, harrastuskaverit, lähikaupan työntekijät, paljon paljon ihmisä joita kohtaamme jatkuvasti.

Mieti:
Miten voisin rakentaa Jumalan valtakuntaa kotiovesi sisäpuolella?
Miten voisin rakentaa Jumalan valtakuntaa kotiovesi ulkopuolella?

Tässä voisi olla pari asiaa joita kannattaa pohtia myös messeissä: Miten sitten rakennan muuria / seurakuntaa tänä päivänä?

Jokaisen tehtävä

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.”

Mark.16:15

Otan nyt yhden näkökulman Jumalan valtakunnan rakentamiseen, evankeliumin saarnaamisen eli evankelioinnin.

Minulla on se käsitys uskomus että osalle meistä uskovista, ehkä paikalla olevillekin itseni lisäksi, evankelioinnista puhuttaessa. päällimmäiseksi tunteeksi nousee herkästi ahdistus. Itselläni ajattelen tunteen nousevan omista uskomuksista, muistattteko mitä johdannossa mainitsin niistä. Uskomukset eivät ole faktaa, mutta ne ovat faktan omaisia mielikuvia, ajatuksia, itsestämme, toisistamme, asioista, esinäistä, oikeastaan mistä tahansa. Uskomukset vaikuttaa meidän päätöksiin, Uskomukset vaikuttaa meidän käyttäytymiseen, tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Uskomuksiamme myös muokkaa meidän omat kokemuksemme, kuulemamme, näkemämme, mielipiteet yms.

Mielikuva, uskomukseni evankeliumin saarnaamisesta  on ollut jotain tämän kaltaista:

Mennään kadulle jututtamaan ventovieraita ihmisiä. Heidät pitää ensinnäkin pysäyttää tai etsiä sopiva yksilö johon ”iskeä kiinni”. Aloittaminen on vaikeaa ja molemmat on hieman vaivaantuneita. Kumpikaan ei oikeastaan haluaisi olla koko tilanteessa, ”mutta kun täytyy” evankelistan mielestä ja evankelioitavan mielestä ”ei kehtaa heti sanoa ettei kiinnosta” Tai sitten se on sitä että huudetaan kadun kulmassa näyttävästi ohikulkeville ihmisille: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja kaikkea tältä väliltä.

Ei ihme jos alkaa ahdistamaan, nämä uskomukset on syntyneet osin oman kokemukseni pohjalta tai siitä mitä olen nähnyt. Onhan se ollut tätä ja joidenkin kohdalla se on sitä vieläkin, mutta niin sen ei tarvitse eikä pidä olla kaikkien kohdalla. Voit olla katuevankelista ja saarnata kadun kulmassa jos se soveltuu sinun tapaan toimia, kunhan teet sen ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen. Jeesuksen lähetyskäsky koskettaa meitä kaikkia, mutta tapa miten se toteutetaan voi olla hyvinkin luova. Sillä persoonalla ja ominaisuuksilla millä olet varustettu, olet juuri oikeanlainen tavoittamaan ne ihmiset, jotka Jeesus on osallesi varannut.

Jeesus sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan”.

Jeesus tuli maailmaamme, Jumala alentui ihmiseksi, kertoakseen rakkaudestaan meihin. Meidänkin tulee mennä omaan maailmaamme kertomaan, oman maailmamme ihmisille Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan meihin. Minun maailmani on ollut viimeiset 8 vuotta myyntimiesten maailma. Mikä on sinun maailmasi? perheenäidin, eläkeläisen. opettajan, opiskelijan, siivoojan, insinöörin, suunnittelijan, palomiehen, kirjailijan, lakimiesten.

Ei pidä hyljätä yhtä Jeesuksen antamaa tehtävää vain sen takia, jos mielikuvat ja kokemukset on sitä mitä ovat. Jokainen on todistaja:

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani.”

Apt. 1:8

Opetuslasten päälle Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisenä helluntaina. Kun olemme tulleet uskoon, Pyhä Henki on tullut meihin. Niinpä olemme myös Jeesuksen todistajia. Usein huomaan että haluaisin olla riippumaton Jeesuksen todistaja eli yritän ikään kuin toimia omissa voimissani tai omien kykyjeni varassa. Sellainen todistus tuskin kantaa hyvää hedelmää. On tärkeää että yhteytemme Herraan on tuore ja elävä, sitä suhdetta voi vaalia vain antamalla hänelle aikaa. Vaikka emme sanoisi mitään olemme jo hänen todistajiaan, nimittäin se mitä puhumme, teemme, valitsemme, kertoo niille,  jotka meitä seuraavat omaa kieltään. Mutta on myös tärkeää kertoa tilaisuuden tullen, mitä Jeesuksen tunteminen merkitsee itselle ja mitä se merkitsee kuulijalle. Niitä tilaisuuksia tulee viimeistään, kun pyydämme niitä rukouksessa Herralta. Nimittäin usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta (Roomalaiskirje. 10:17).

Itselläni on ollut kuluneiden vuosien aikana useita tilaisuuksia kertoa Jeesuksesta. Kuitenkin vähintään yhtä usein olen kokenut itseni todella huonoksi todistajaksi, usein araksi ja vältteleväksi etukäteen ajateltuna. Kuitenkin rukouksin valmistellut kohtaamiset ovat useimmiten olleet hyviä. Kiitos esirukouksista, kerro viime lauantain rukouspyyntö ja vastaus siihen. Itsessäni koin todella suurta heikkoutta ja arkuutta, ko. mahdollisuuden edessä. Toisaalta uskon että se oli Herran avaama tilaisuus. Kuitenkin tuossa tilanteessa koin vapautta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Haluan jättää tämänkin asian esirukouksiinne että se avaa vielä lisää mahdollisuuksia henkilökohtaisempiin keskusteluihin työtovereiden kanssa, jota se itse asiassa jo tekikin.

Monenlaista tehtävää:

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

Ef. 2:19-22

Olen painottanut evankeliointia, joka on yksi tärkeimmistä osa-alueista seurakunnan rakentamisessa. On paljon muutakin, jotta voimme rakentua Jumalan asumukseksi hengessä. Mutta niistä toisen kerran. On myös käytännön tehtäviä, joihin tarvitaan ihmisiä niitä toteuttamaan. Tämäkin tilaisuus on vaatinut ja vaati monen ihmisen vaivannäön toteutuakseen.

Suora lainaus seurakuntamme sivulta:

”Seurakuntamme tavoitteena on luoda ympäristöjä, joihin on mahdollisimman helppo kutsua uskosta kiinnostuneita ystäviä. Pyrimme tavoittamaan erityisesti niitä, joilla ei ole lainkaan seurakuntayhteyttä. Unelmoimme yhteisöstä, jossa innostutaan Jumalasta, seurataan Jeesusta, viihdytään yhdessä ja kutsutaan toisiakin Kristuksen luo.”

Tämäkin tilaisuus parhaimmillaan edesauttaa tuota tavoitetta. Jotta tuo unelma, näky, päämäärä, voi toteutua, se tarvitsee meidän jokaisen panoksen. Kaiken tekemisen tulee kuitenkin lähteä suhteesta Jeesukseen ja levosta, eikä pakosta.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Matt. 11:28-30


Päämäärä, tavoite: Jokaisen uskovan  panos seurakunnan rakentamisessa on tärkeä. Jokainen voi toimia omilla lahjoillaan ja niillä resursseilla, joita jo on ja joita Jumala meille lahjoittaa, työn ja elämän edetessä.