Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Kristityn ravintoympyrä
Jarmo Sormunen
37:40
Views: 79

Raamatun vitamiinipaketti

Jokainen meistä on kuullut ravitsevasta ja terveellisestä ruoasta. Ja jotkut meistä ovat sellaista nauttineetkin. Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut paljon vuosikymmenien saatossa. Ruoastamme on tullut yhä monipuolisempaa ja ravitsevampaa. Ainakin teoriassa. Sillä käytännössä me kovin usein tyydymme vähemmän ravitsevaan, helpompaan ja yleensä samalla halvempaan ruokaan. Emme aina mieti ravintoarvoja tai vitamiineja, kun haluamme saada vatsamme täyteen - tai kun haluamme vaikkapa laihduttaa…

Itselleni oli käydä ohraisesti viime keväänä. Halusin laihduttaa nopeasti ja tehokkaasti ainakin kymmenen kiloa - ihan vain syömällä vähemmän. Laskin kaloreita ja ainoastaan kaloreita. Tuloksena painoni kyllä laski, mutta elimistöni alkoi varoitella. Käytyäni laboratoriotesteissähuomasin, että mm. D-vitamiiniarvoni olivat reilusti alle suositusten. Lopetin dieettini ja rupesin syömään Deetä ihan reilusti. Nyt ovat arvot taas enempi kohdallaan - mutta samalla kyllä painokin on alkanut taas nousta. Ongelmani ei sittenkään ole se, miten päljon syön vaan se mitä syön!

Kuinka moni teistä on nähnyt joskus tämäntyyppisen ravintoympyrän? Vaikka terveellisen ruoan käsitteet muuttuvatkin, paljon on pysynyt samana. Terveelliseen ruokaympyrään luetaan nykyään mm. peruna, leipä ja viljavalmisteet, kasvikset, marjat ja hedelmät, liha, kala ja kananmunat, maitovalmisteet ja rasvat. Meitä kehotetaan nauttimaan kaikkea tasapuolisesti ja kohtuudella, niin hyvä tulee. Entä sitten hengellisessä elämässä? Siinäkään ongelma ei taida olla määrässä vaan erityisesti laadussa. Millä minä itseäni ruokin? On tärkeätä syödä hengellisesti terveellisesti. Vääränlainen ravinto näkyy ennemmin tai myöhemmin meidän uskossamme.

Tässä opetussarjassa me käsittelemme ’hengellisen elämän ravintopyörää’. Tänään on puhetta Raamatun vitamiinipaketista, ensi lauantaina rukouksesta, sitten Arto opettaa uskovien yhteydestä ja sarjan viimeisessä illassa Raito Paananen puhuu jakamisesta. Tasapainoinen kristillisyys tarvitsee näitä kaikkia: Raamatun sanaa, rukousta, uskovien yhteyttä ja uskon jakamista ulospäin. Jos jokin näistä puuttuu, se tuntuu meidän hengellisessä elämässämme.

Ravitsevaa ruokaa

Raamattua verrataan usein kristityn elämässä ruokaan. Se on rautainen vitamiinipaketti, jossa kaikki hengellisen elämän hivenaineet ovat taatusti oikeassa ja helposti nautittavassa muodossa. Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään näin:

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen…

 

1Pt 2:1-2

Hyötyäksemme Raamatun ravinnosta, tullaksemme osalliseksi sen lupauksista, meidän tulee nauttia sitä oikealla asenteella. Meidän tulee olla valmiita tekemään parannusta, luopumaan sellaisesta, jonka Jumala Raamatun kautta osoittaa vääräksi meidän elämässämme. Kova ja vikoileva mieli jää tyhjäksi Raamatun äärellä. Jos luen sitä vain analysoiden, arvostellen ja kritisoiden, se ei muuta minua millään tavalla. Mutta jos haluan ottaa vastaaan sen sanat, ne mullistavat koko elämäni. Pietari vertaa Raamattua äidin maitoon! Se on tunnetusti kenties maailman ravintorikkainta ravintoa - joka pitää pöpötkin loitolla. Se suojaa pientä lasta ja antaa kaikki tarvittavat rakennusaineet tervettä kasvua varten. Ramattu on jokaisen kristityn ’äidin maitoa’. Yhtä innokkaasti kuin lapsi hamuaa äitinsä maitoa, yhtä innokkaasti meidän tulisi janota Raamatun sanaa. Se ravitsee ja suojaa meidän hengellistä elämäämme. Jeesus vastasi kiusaajalle erämaassa näin:

"Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’."

 

Mt 4:4

Aineellinen ravinto on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on hengellinen ravinto. Me elämme Jumalan sanasta. Siksi Hänen sanojensa nauttiminen on järkevintä ajankäyttöä, mitä kuvitella saattaa. Jeesus käytti saatanalle vastatessaan viidettä Mooseksen kirjaa:

Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

 

5Ms 8:3

Jumala salli oman kansansa nähdä ensin nälkää erämaassa, jotta se nöyrtyisi ottamaan vastaan sitä leipää, jota Jumala halusi antaa. Leirin ympärille satoi joka aamu erämaavaelluksen aikana valkoista, suomumaista, ohutta ja hunajanmakuista ainetta, josta kansa kyseli: ”Mannaa - mitä tämä on?” Siitä tuo ruoka sai nimensä manna, jota on kristillisessä kuvakielessä verrattu usein Raamattuun. Raamattu on sitä ravintoa, jolla Jumala pitää oman kansansa hengissä tämän ajan erämaissa. Huom! Mannaa piti poimia joka arkiaamu leirin ympäriltä kunkin päivän tarpeisiin. Ainoastaan perjantaisin sitä oli niin paljon että sitä riitti kahden päivän ravinnoksi. Jos mannaan keräsi liikaa, siihen tuli matoja. Sovellutus: Raamatun sana on monessa mielessä samankailtaista mannan kanssa. Sitäkin on tarkoitus poimia joka päivä yhden päivän tarpeisiin. Samoin kuin manna loppui Kanaanin maahan saavuttaessa, samoin Raamattuakaan ei enää tarvita taivaassa. Jeesus vertasi itseään tuohon mannaan:

Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.

 

Jh 6:48-50

Raamatun keskeisin sanoma on Jeesuksen sovitustyö. Raamattu lahjoittaa meille uskon Jeesukseen. Se pelastaa meidät ikuiselta kuolemalta, erolta Jumalasta. On sanottu, että tämä kirja pitää Sinut erossa synnistä tai synti pitää Sinut erossa tästä kirjasta. Se on maailman parasta antibioottia kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Miten pureksit

Kaikki tulkitsevat raamattua

Toinen asia, johon aion tänään keskittyä, on Raamatun tulkinta. Jeesus kertoi Luukkaan evankeliumissa kuuluisan kylväjävertauksen Jumalan sanan kuulemisesta. Siemen, jota kylväjä lähti kylvämään, oli Jumalan sana. Osa putosi kalliolle, osa kovaan maahan, osa orjantappuroihin ja osa hyvään maaperään. Vertauksen päätteeksi hän sanoi näin:

Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.

 

Lk 8:18

Sillä miten me otamme vastaan Jumalan sanan, on ratkaiseva merkitys. ”Tarkatkaa miten kuulette…” Tarkatkaa miten tulkitsette ja miten sovellatte sitä! Jumalan sana Raamattu tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa. Silti sitä tulkitaan kovin eri tavoin. Joillekin se on lakikirja, toisille oppikirja, toisille käyttöohje, toisille käsittämätöntä hömppää, joillekin loppumattoman tutkimisen kohde. Kristitylle se on luotettava opas pelastavaan uskoon ja Jumalan mielen mukaiseen elämään.

On tärkeätä tiedostaa, että Raamattua on mahdotonta lukea tulkitsematta. Jotkut väittävät aina silloin tällöin, että Raamattu ja vain Raamattu ohjaa heidän elämäänsä - eivät joidenkin ihmisten tulkinnat Raamatusta. Kuitenkin me kaikki tulkitsemme Raamattua lukiessamme sitä jonkinlaisten silmälasien kautta - aina! Sillä me emme elä tyhjiössä. Siksi on tärkeätä kysyä itseltään: millaisilla kakkuloilla minä luen Raamattua?

Meidän Raamatun tulkintaamme vaikuttavat enemmän ja vähemmän:

Meidän luonteemme

Melankolikko on taitava löytämään Raamatusta usein ne paikat, joissa nuhdellaan tai varoitetaan lukijaa. Sangviinikko taas keskittyy edellistä useammin niihin kohtiin, joissa luvataan hyvää ja rohkaistaan. Ja ihan samoista Raamatun kohdista flegmaatikko vetää kovin erilaisen johtopäätöksen kuin vaikkapa koleerikko. Siksi on hyvä lukea Raamattua yhdessä toistenkin kanssa.

Meidän kasvatuksemme

Se mitä meille on opetettu, mitä on korostettu ja mihin on keskitytty, vaikuttaa myös Raamatun tulkintaamme. Meidän kokemuksemme. Jos olemme esimerkiksi pettyneet rajusti johonkin hengellisenä pitämäämme henkilöön, varomme tarkoin tulkitsemasta Raamattua samoin kuin hän. Jos olemme kokeneet jonkin upean hengellisen kokemuksen, tulkitsemme joitakin raamatunkohtia - ja kenties koko Raamattuakin - tuon kokemuksen ’läpi’. 

Meidän mielitekomme

Kun ihmiset haluavat elämäänsä jotakin, he etsivät siihen oikeutusta Raamatusta. Ja löytävät usein jonkin jakeen, joka tukee heidän toiveitaan. Olemme mestareita tulkitsemaan Raamatun sanaa omien mielitekojemme mukaan. Missä määrin minun päämääräni ohjaavat tulkintaani?

Meidän hengellinen taustamme

Kun vaikkapa luterilainen, helluntailainen, katolinen tai ortodoksi lukevat saman Raamatun jakeen, tulkinnat voivat erota kovastikin toisistaan. Hengellinen taustamme vaikuttaa - aina.

Oman aikamme ilmapiiri

Sanotaan, että jokainen ihminen on oman aikansa lapsi. Se on kamalan totta! Tahtomattammekin meidän aikamme vaikuttaa suhtautumiseemme Raamattuun. Siksi on hyvä koetella, mistä tuo tai tuo tulkinta alunperin nousee. Raamatusta itsestään vai vaikkapa aikamme ns. tieteellisestä maailmankuvasta? Näistä kakkuloista on tärkeätä olla tietoinen. Samalla tulee muistaa, että meidän tulkintamme ei ole se ainoa oikea. Minä saatan erehtyä. Jos Raamatun ja meidän ajattelumme välillä on ristiriita, niin raaka totuus on se, että se ei johdu ainakaan Raamatusta…! Raamattu on erehtymätön, minä en.

Pyhä Henki avaa raamattua

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

 

Jh 16:13-14

Ymmärtääksemme Raamattua, niinkuin Jumala on tarkoittanut sitä ymmärrettävän, me tarvitsemme Pyhän Hengen apua. Hän on tullut maailmaan nimenomaan siksi, että Hän opettaisi meille Raamatusta, mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnytja miksi Hän teki niin. Ilman Pyhää Henkeä meidän oma taustamme ohjaa meidän Raamatun tulkintaamme. Hän on Jumala paikan päällä, avatakseen meille Raamatun sanaa ja muistuttaakseen meitä siitä. Mutta vaikka meillä on Pyhä Henki, osaamme silti tulkita Raamattua yksipuolisesti ja väärinkin.

Mikä on 'tulkintahorisonttini'?

Siksi on tärkeätä tiedostaa, mikä on minun ’tulkintahorisonttini’. Mikä asia ohjaa minun kokonaisvaltaista Raamatun tulkintaani? Jeesuksen aikana juutalaisten Raamatun tulkintaa ohjasi tietty käsitys Mooseksen laista.

Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

 

2Kr 3:14

Juutalaiset ymmärsivät Mooseksen lain pelastustienä. Jos ihminen noudatti lakia, hän pelastui. Jos lakia rikkoi, ei ollut osaa eikä arpaa pelastukseenkaan. Tämä käsitys oli niin lujassa juutalaisessa mielessä, että he eivät pystyneet uskomaan Jeesuksen tulleen vapauttamaan heidät lain orjuudesta. Vasta sitten kun ihminen haluaa uskoa Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä, hän vapautuu tuosta lain peitteestä ja näkee armon Kristuksessa.

Sovellutus: Mekin saatamme innostua joskus jostakin hengellisestä asiasta niin paljon, että kuvittelemme sen olevan eräänlainen yleisavain kaikkiin hengellisen elämän kysymyksiin. Me luemme Raamattuakin tuon yhden asian läpi. Olematta siitä itse välttämättä tietoisia. Toinen huomaa sen siitä, että me viemme keskustelun aina uudelleen ja uudelleen tuohon yhteen samaan aiheeseen. Tällaiseksi asiaksi voi nousta vaikkapa kristityn ajallinen menestys, tai kastekysymys, tai Pyhän Hengen teologia, tai poliittinen vaikuttaminen, tai evankelioiminen tai parantaminen… Mikäli emme tiedosta tätä yksipuolisuuttamme, meidän hengellinen elämämme ja Raamatun tulkintamme vääntyy. Pahimmillaan se voi johtaa harhautumiseen pois Kristuksen armosta.

Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…

 

2Kr 10:5

Jeesus sanoi: ”Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut”

 

Jh 5:46

Raamattu antaa vain yhden yleisavaimen, jonka kautta meidän tulisi tulkita kaikkea lukemaamme. Se on Jeesuksen Kristuksen risti. Meidän tulisi Raamattua tulkitessamme ottaa huomioon ihmisen syntisyys, parannuksen välttämättömyys, syntien anteeksisaaminen yksin uskosta ja yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön kautta.

Raamattua raamatulla tulkiten

Yksi äärimmäisen tärkeä asia Raamatun tulkinnassa on ristiriidattomuuden periaate. Raamattua ei pidä tulkita niin, että annamme jollekin jakeelle sellaisen merkityksen, joka on ristiriidassa Raamatun muun selvän ilmoituksen kanssa. Kerrotaan raamatunlukijasta, joka otti ns. peukkupaikkoja, sattumanvaraisia kohtia Raamatusta. Ensimmäinen peukkupaikka sanoi: ”Ja Juudas meni ja hirttäytyi…” Kun tämä ei oikein sopinut lukijan omaan elämän, hän otti seuraavana peukalopaikan: ”Mene ja tee sinä samoin!” Mutta ei onneksi ojentautunut lukemansa mukaan. Sillä Raamattu kieltää itsensä surmaamisen, elämän ottamisen omiin käsiimme. Raamattu ei ole koskaan ristiidassa itsensä kanssa. Jos lukija saa tällaisen käsityksen, ongelma ei ole Raamatussa!

Tekstiyhteys ratkaisee

Toinen tärkeä periaate Raamattua luettaessa on tekstiyhteyden merkitys. Raamatun tekstiä ei saa irroittaa asiayhteydestään. Tähän moni meistä on törmännyt vaikkapa hääjuhlissa. Pappi julistaa 1Kr 13 lukua: ”…ja suurin niistä on rakkaus!” Tässä kohdassa ei ensisijaisesti puhuta kahden ihmisen välisestä romanttisesta rakkaudesta vaan armolahjoista. Sillä jos edellä (luvussa 12) puhutaan armolahjoista ja luvussa 14 puhutaan armolahjoista, niin loogisesti myös luvussa 13 puhutaan siitä, miten armolahjoja tulisi käyttää rakkauden mukaan. Jos et ymmärrä jotakin kohtaa, lue mitä edellä sanotaan… Näistä molemmista periaatteista löytyy hyvä esimerkki Paavali kirjeestä Timoteukselle:

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

 

1Tm 2:14-15

Miten sulatat?

Lopuksi vielä pari sanaa Raamatun sanan soveltamisesta:

Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.

 

Jk 1:23-24

Jos Jaska näkee peilistä, että tukka on sekaisin, nenä täynnä finnejä, korvat eri puolella päätä ja parta puoliksi ajeltuna, Jaska yrittää tietysti tehdä kasvoilleen jotakin ihan käytännössä - eikä toteaisi, että kas! ja lähtisi töihin. Mutta mitä jos Jaska unohtaisi kokonaan, mitä peilistä näki? Jaakob sanoo tässä, että kun me luemme Raamattua, meidän tulisi paitsi ymmärtää, tulkita oikein, myös soveltaa lukemaamme omaan elämäämme. Ja tämä lienee se kaikkein vaikein pesti. Mitä se on ihan käytännössä?

Se voi olla vaikka sitä, että luet aamulla Raamattua ja jokin kohta alkaa elää Sinulle. Rukoile miten voisit toteuttaa sitä suhteessa työtovereihisi. Jos Raamattu kehottaa antamaan anteeksi, puhumaan hyvää, niin teetkö niin? Vai saako työkaveri osansa kovasta asenteestasi? Jos Sana kehottaa sinua antamaan omastasi tarvitsevalle, ojentaudutko tuon kehotuksen mukaan? Itseäni on auttanut kovasti Raamattua lukiessani kysyä jakeesta kuin jakeesta kolmenlaisia kysymyksiä:

  • Mitä tässä jakeessa sanotaan?
  • Miksi tässä sanotaan näin?
  • Miten tämä on ymmärrettävissä?
  • Mitä tämä puhuu omaan elämääni?
  • Miten voisin soveltaa sitä käytäntöön?

Jumala on antanut Raamatun siksi, että oppisimme tuntemaan Jeesuksen, pääsisimme Jumalan lapsiksi ja muuttuisimme sellaisiksi kuin Jumala on meidät tarkoittanut. Raamattu on kaikkein tärkein osa meidän ravintoympyräämme. Siksi kannattaa syödä sitä paljon ja usein.