Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Tandemilla taivaaseen
Pirjo Sormunen
43:32
Views: 131

Johdanto

Jeesus on aina se toinen polkija meidän matkassa – Hän tekee itse asiassa kaiken työn. Jeesus kutsui opetuslapset ja Hän kutsuu meitä ensisijaisesti Jumalan lapsiksi Jumalan valtakuntaan. Me ollaan pelastettuja siksi, että Jeesus on kuollut meidän puolesta, sovittanut meidän synnit. Mikään eikä kukaan voi ottaa meidän pelastusta pois, jos me uskotaan Jeesukseen. Me ollaan Jumalan rakkaita lapsia matkalla taivaaseen. Jumalan lapseuden lisäksi Jeesus kutsui meitä seuraamaan itseään. Opetuslapsista tuli Jeesuksen seuraajia. Seuraaminen on aktiivista, Jeesuksen esimerkin mukaan eläminen on toimintaa ja siihen liittyy aina kasvua. Meidän ei pidä sekoittaa puuroja ja vellejä – pelastusta ja kasvua - keskenään. Puhun ensin vähän siitä, mitä opetuslapsena kasvaminen on ja onko se pakollista tai tärkeää. Sitten käsittelen sitä, mitä apuja Jumalalla on meille tarjolla.

Kasvaminen – onks pakko, jos ei haluu

Jos on kerran Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen, eikö se riitä? Miksi pitäis kasvaa? Ei mun elämässä ainakaan näy mitään kasvua. Toiset on tarkoitettu "kypsempiin" juttuihin... Eikös me ihmiset olla erilaisia… Mä uskon Raamatun perusteella, että ketään meistä ei ole tarkoitettu hengellisesti junnaamaan siihen kohtaan, kun tultiin uskoon. Kukaan äiti tai isä ei toivo, että voi kun tälle mun lapselle ei kasvais hampaat ollenkaan tai toivottavasti se ei ikinä oppis kävelemään, se ryömii niin söpösti. Uskon, että näin on Jumalankin kohdalla. Me ollaan Hänen rakkaita lapsiaan ja sitä ei vie mikään pois. Mutta samalla tavalla kuin isät täällä maan päällä Hän iloitsee, kun Hänen lapsensa kasvavat. Hän toivoo ja odottaa sitä. Vertaan tässä lapsen kehityvaiheita meidän hengellisen kasvun vaiheisiin. Niissä on paljon samaa. Tämä perustuu mun käytännön kasvatustyön kokeuksiin...

Pikkuvauva on täysin ulkopuolisen avun varassa. Ilman huolenpitoa ja hoivaa vauva kuolee. Tämä pätee myös uskoon tulleen ihmisen kohdalla. Vasta uskoon tullut tarvitsee paljon hoivaa, tukea ja ohjausta.

Pikkulapsi, leikki-ikäinen elää egosentristä, minäkeskeistä vaihetta. Hän osaa jo yhtä ja toista, mutta ajattelee, että koko maailma on vain häntä varten. Näin myös monen uskossaan nuoren kohdalla – moni asia on mennyt eteenpäin, mutta tuntuu, että palvelun pitäisi pelata seurakunnassa ja muuallakin. Moni asia pyörii minun mielipiteitten, tarpeitten ja tunteitten ympärillä.

Teini-ikäinen pohtii valitsemaansa maailmankuvaa ja alkaa tehdä itsenäisiä valintoja toteuttaakseen sitä. Samalla tavalla uskossaan vähän pidemmälle ehtinyt tuntee jo sen verran Raamattua ja sen kautta Jumalaa, että alkaa tehdä kristittynä jo itsenäisiä valintoja ja punnita itsenäisesti Raamatun Sanaa. ”Teini-ikäinen” kristitty pystyy ja myös haluaa soveltaa Raamattua omaan elämäänsä.

Aikuisuus. Kaksi mun mielestä tärkeintä aikuisuuden kriteeriä on

  1. Kyky ja halu ottaa vastuu itsestä ja muista ja
  2. Kyky ja halu asettaa tarvittaessa toisten tarpeet omien tarpeiden edelle.

Sama juttu hengellisessä aikuisuudessa: Oman elämän hallinnan lisäksi seurakunnassa toisista huolehtiminen ja toisten tarpeitten huomioiminen ja jopa priorisoiminen saa enemmän ja enemmän sijaa. Vastuu itsestä ja muista. Tätä kasvua kuvataan Raamatussa monella tavalla. Otan esiin pari kohtaa – sitä, mistä lähdetään liikkeelle ja sitä, mikä suunta meillä on.

Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään.

1 Kor. 3:1-2

Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.

Hepr. 5:12

Paavali ja heprealaiskirjeen kirjoittaja ottaa siis tosiaankin esimerkin pikkulapsen kasvusta. Kuin kärsimätön isä he seurasivat opetuslapsiaan ja toivoivat, että nämä alkaisivat ottaa ensimmäisiä askeliaan ilman, että tarvitsee tukea koko ajan. Yksi tavoite Paavalin työssä oli, että Jeesuksen seuraajista tulisi hengellisesti aikuisia, jotka ottavat vatuun muistakin Se on siis mahdollista. Paavali kirjoittaa:

Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.

Ef. 4:13

Mitä kasvu sitten on? Se ei ole kaikenlaista touhuamista ja tekemistä. Se ei ole uskonnollista kielenkäyttöä, että osaa kaanaan kieltä. Se ei ole taitavaa ääneen rukoilemisen taitoa tai ylistystä kädet oikeassa kulmassa ylöspäin. Paavalin mukaan opetuslapsena kasvaminen on sitä, että opitaan tuntemaan Jeesusta paremmin ja paremmin. ...niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia... ...kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden... Paavali vie ajatuksen vielä pitemmälle: Jeesuksen tunteminen niin, että voisimme muuttua Hänen kaltaisekseen. Tämä on se tie, mihin meidät on kutsuttu: Jättämään pikkuvauva- ja pikkulapsivaihe taaksemme ja kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa niin, että Hänen ihanat ominaisuutemme saisi näkyä meissä enemmän ja enemmän. Raamatun mukaan se on siis mahdollista. On kuitenkin hyvä syvällä tavalla ymmärtää ja muistaa, että Jumala antaa kaiken kasvun. Meidän omat kasvuyritykset tuottavat väsymystä ja pettymystä, kieroon kasvamista ja kummallista uskonnollisuutta. Jumala antaa kasvun ja auttaa siinä. Me voidaan panna hanttiin, me voidaan olla haluamatta sitä. Me voidaan olla passiivisia – ei Jumala pakota meitä mihinkään. Raamattu ei jää mieleen laittamalla se tyynyn alle.... Me ei myöskään aina nähdä kasvua itsessämme. On myös hyvä muistaa, että jokainen kasvaa omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan – ihan niin kuin lapsetkin. Jumala itse kasvattaa meitä, Hän haluaa sitä ja Hän odottaa meiltä sitä:

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

2.Kor. 3:18

Mestari ja kisälli

Jumala ei koskaan jätä meitä yksin. Jos Hän odottaa meiltä jotain, Hän antaa meille eväät siihen. Hän varustaa meidät tavalla tai toisella. Niin kuin Vesa viimeksi opetti, Jeesus kutsui opetuslapset seuraansa.

Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan...

Mark. 3:14

Jeesuksen malli oli yhdessä eläminen, elämän jakaminen, vierellä kulkeminen, esimerkin antaminen ja siinä samalla opettaminen. Hän loi suhteen seuraajiinsa, antoi esimerkin omalla elämällään ja opetti. Tämän mallin Hän jätti seuraajilleenkin – alkuseurakunnalle, mutta myös meille. Alkuseurakunnalle se oli ainoa tapa, minkä he tunsivat. Tämän ajan länsimaisista kristityistä on tullut kuluttajia, kokouksissa ja jumalanpalveluksissa istujia. Jos näin ei olisi, evankeliumi leviäisi paljon nopeammin. Jos kristityt Jeesuksen kuoleman jälkeen olisivat ajatelleet, että ei nyt oikein viitsi, tää ei ole oikein mun juttu tai mulla on niin paljon tässä mun kalastajan elämässä, me oltais liemessä täällä Pohjolan perukoilla. Ei olis evankeliumi ehtinyt tänne varmaan vieläkään. Me saadaan olla kiitollisia kaikille niille, jotka on ottaneet kutsun vastaan kasvaa opetuslapsena ja tavalla ja toisella auttaneet meitä itse kutakin eteenpäin. Sitä me kaikki voidaan jakaa eteenpäin. Anna hyvän kiertää. Jeesuksen metodi on siis tosi yksinkertainen: kulje rinnalla, anna aikaa toiselle, jaa sitä mitä jo tiedät ja osaat. Kukaan ei ole valmis tällä tiellä. Pastorien tehtävä ei ole opetuslapseuttaa koko seurakuntaa. Paimen paimentaa. Lampaat synnyttävät ja kasvattavat lampaita. Meillä on usein epärealistisia odotuksia tässä ja johtajiin petytään usein. Rinnalla kulkemisen tehtävä kuuluu jokaiselle. Jokainen voi antaa ja saada.

Miksi tätä näkee aika vähän? Miksi moni tuntuu jäävän juntturaan? Meillä ei ole ehkä kokemusta opetuslapseuttamisesta. Et ole kasvanut sellaisessa seurakunnassa. Kukaan ei ole ehkä kulkenut sun rinnalla. Älä anna sen estää. Saattaa tuntua, että eihän mulla ole vielä mitään annettavaa → kenenkään ei tarvitse olla valmis. Laiskuus. Kiire, meillä on aikaa kaikkeen muuhun, Jumala saa sen mitä jää yli.

Miksi pitäisi lähteä? Ei eksytä niin helposti.

Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita

Ef. 4:13-14

Voidaan viedä muita mukanamme taivaaseen, moninkertaistuminen.

Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.

2. Tim. 2:2

Elämä on paljon rikkaampaa; mitä paremmin tunnetaan Jumala, sitä suurempi, mahtavampi, majesteettisempi, isällisempi Jumala me opitaan tuntemaan.

Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu

Fil. 3:8

Kun me ollaan vähässä uskollisia, Hän antaa enemmän. Mä haluan haastaa sua kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa. Ei ole mitään parempaa! Rukoile, onko sun lähellä joku, jonka rinnalla voisit kulkea – jakaa sitä, mitä oot saanut Herrasta oppia.Ota asia puheeksi ja tavatkaa. Käykää lenkillä, tehkää ruokaa, tehkää remonttia… Arkielämän keskellä tulee parhaat keskustelut. Mutta ole päämäärätietoinen. Tosi usein jutut menee ihan muuhun. Rukoilkaa yhdessä se sijaan, että puhuisitte rukouksesta. Lukekaa Raamattua yhdessä, vaikka ette ymmärtäisikään kaikkea. Pyhä Henki opettaa, muistuttaa, johtaa. Kukaan ei ole valmis. Jos itse haluaisit jonkun vähän kokeneemman rinnallesi, rukoile ja voit ottaa myös itse asian puheeksi. Me kaikki tarvitaan niitä, joille voidaan olla antamassa ja joilta voidaan saada. Antaessaan saa! Muistutan vielä: Niinkuin isä, Jumala seuraa meidän kasvua ja odottaa sitä. Hän antaa kasvun ja Hän ottaa vastuun. Mutta Jumala käyttää siinä toisia ihmisiä, sinua ja minua. Ihan lopuksi: vaikka oon keuhkonnut tässä kasvun ajatuksesta, meidän on hyvä muistaa, että me kaikki ollaan Jumalan edssä lapsia, joiden olisi hyvä tarvita Häntä juuri niin paljon kuin avuton vauva tarvitsee hoitajaansa.

Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

1. Piet. 2:2