Opetussarjat

Kuuluu sarjaan

Poika tuli!
Jarmo Sormunen
36:46
Views: 104

Johdanto

Ihmisen mieli on merkillinen. Kun kuulemme jonkin tarinan, joka ei ole meille ennestään tuttu tai jossa ei kerrota ihan kaikkea, meidän mielikuvi-tuksemme täyttää aukkopaikat meille tutuilla asioilla. Siksi me pystymme ihan pienistäkin vihjeistä vetämään aivan huikeita johtopäätöksiä. Se on äärimmäisen tärkeää luovassa työskentelyssä. Mutta on siinä varjopuolensakin. Me kehittelemme ajatuskulkuja, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen - ja sitten uskomme niihin. Joulu on tähän aivan erityisen otollista aikaa. Aikaa, jolloin tarinoiden ei tarvitse olla totta tai mitenkään edes loogisiakaan.

Vai mitä pitäisi sanoa ylipainoisesta vanhasta miehestä joka ei koskaan kuole, vaikka hänellä on pakko olla olla diabetes, korkea kolestelori ja verenpainetauti. Miehestä, joka silti ehtii ja jaksaa kiertää yhdessä yössä koko maailman, mahtuu ahtautumaan miljooniin savupiippuihin nokeentu-matta, tietää kaikkien lasten nimet ja tekemiset. Miehestä jolla on tolkuttomasti rahaa voidakseen antaa kaikille ilmaiseksi sitä, mitä he haluavat, joka osaa lentää poroilla, laskeutua kapeille katoille, vierailla miljoonissa kodeissa yhtäaikaa ja pysyä tämän kaiken keskellä koko aika hyvällä tuulella. Ja vaikka tämä joulu-ukko onkin hyvällä tuulella, niin armoa hänen toiminnastaan ei löydy. Lahjat kun pitää ansaita hyvällä elämällä. Ja sitä varten on olemassa kokonainen näkymättömien olentojen armeija. Tontut valvovat meitä kaiken aikaa - ja vain kiltit saavat lahjoja.

Tässä on varmaan suurin ero kristillisen joulun ja maallisen joulun välillä. Toinen julistaa armoa ja toinen ansio-oppia. Mutta kyllä sitä myyttejä löytyy myös joulun uskonnolliselta puolelta. Hyvä esimerkki tästä ovat vaikkapa Jeesuksen syntymään liitetyt tarinat ja uskomukset, joita joulukortit, joulujuhlat, lukemattomat seiminäytelmät ja jouluelokuvat ovat meissä synnyttäneet. Ne elävät ihan omaa elämäänsä. Siksi on äärimmäisen hyvä tarkistaa Raamatusta, mitä maailman tärkeimmän ihmisen syntymästä on kirjoitettu.

Aikaan, paikkaan ja historiaan

Kun joku kertoo Sinulle jostakin tapahtumasta, yksi niitä asioita, jonka yleensä haluat tietää, on ajankohta. Milloin se tapahtui? Sen myötä me osaamme sijoittaa asiat oikeaan viitekehykseen. Sen myötä me usein myös varmistamme sen, miten luotettava saamamme tieto on. Aikana, jolloin maailmassa ei ollut yhtenäistä ajanlaskutapaa, parhaimmak-si keinoksi ajoittaa asioita osoittautui niiden yhdistäminen tunnettuihin tapahtumiin tai henkilöihin. Ja mitä huolellisemmin se haluttiin tehdä, sitä useampi asia mainittiin. Niinpä ajoittaessaan maailman tärkeimmän henkilön syntymää Raamattu mainitsee useampia yksityiskohtia. Luukas kirjoittaa näin:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Lk 2:1-2

Lääkäri Luukas mainitsee ainakin neljä seikkaa, jotka auttavat ajoittamaan tämän tapahtuman. Jeesus syntyi aikana, jolloin keisari Augustus hallitsi Roomaa, jolloin Quirinius toimi Syyrian prokuraattorina, jolloin toteutettiin kaikkia Rooman kansalaisia koskeva yleinen väestönlaskenta ja joka oli ensimmäinen verollepano laatuaan. Näillä koordinaateilla Luukas opastaa meidätkin aivan tiettyyn ja hyvin tarkkaan hetkeen historiassa. Jeesus syntyi syyskuussa - ei suinkaan meidän joulukuussamme - noin vuonna 4-7 eKr.

Jeesus ei syntynyt johonkin myytttiseen todellisuuteen vaikkapa kreikka-laisten jumaltarujen malliin. Hän tuli aikaan, paikkaan ja historiaan. Ihan oikeasti. Ja Hän myos kuoli meidän puolestamme 33 vuotta myöhemmin - ihan oikeasti. Maalatessaan taustaa Jeesuksen syntymälle lääkäri Luukas kirjoittaa myös näin:

Kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Lk 2:3-5

Kuvittele jos vastaavanlainen verollepano laitettaisiin toimeen meidän aikanamme. Jokaisen perheen täytyisi matkustaa sille paikkakunnalle, josta isän suku on lähtöisin. Minne Sinun pitäisi roudata perheesi? Savoon vai Pohjanmaalle, Turkuun vai Tampereelle, Kymenlaaksoon vai Lappiin?

Se ei olisi varmaan sen enempää kuin yhden viikonlopun reissu ilmastoidussa tila-autossa. Mutta kuvittele, jos se pitäisi tehdä aasilla ratsastaen tai jalkaisin... Vaikka oli varmasti upeata olla kotoisiin kuningas Daavidin nimeen liittyvästä pienestä Betelehemin kaupungista, ja vaikka siellä näkisi paljon sukulaisia, niin tällä kertaa Joosef ei iloinnut reissusta.

Miesporukassa matka kesti noin viisi päivää, mutta raskaana olevan puolison kanssa seitsemän tai kahdeksan vuorokautta. Pakko oli kuitenkin lähteä. Vallanpitäjät ei tunteneet poikkeuksia. Ja kaikesta huolimatta Jumala oli näiden tapahtumien taustalla. Vapahtajan piti syntyä Betlehemissä. Niinpä Jumala piti huolen siitä, että matka onnistuisi. Sillä Hän on olosuhteiden yläpuolella - tänäänkin. Kuvatessaan Vapahtajan syntymää lääkäri Luukas on yllättävän vähäsanainen. Hän kirjoitttaa näin:

Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Lk 2:6-7

Näiden jakeiden pohjalta on sommiteltu monenlaisia tarinoita ja mielikuvia. Tässä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa vaikkapa Joosefin yöllisestä koputtelusta majatalojen oville ja kysymyksiä, että pääsiskö sisään. Luukas ei sano mitään edes majatalosta. Noin 30 savun Betlehemissä ei liene ollut edes markkinoita kaupalliselle majoitusliikkeelle. Uudempi suomalainen käännös puhuukin oikeammin majapaikasta. Ei myöskään mitään puhetta idyllisestä tallista keskellä betlehemiläistä ketoa tai kallioon hakatusta karjasuojasta. Eläimiä kun säilytettiin tavallisesti asuintalojen alimmassa kerroksessa, seimineen päivineen.

Jeesus syntyi siis mahdollisesti, ja todennäköisesti, sukulaistalon alakerran karjasuojassa. Vierashuone kun oli jo muiden verollepanoa varten paikalle saapuneiden sukulaisten käytössä. Korutonta, arkista ja mutkatonta. Ajattele! Koko myytti tallista eläimineen kaikkineen vain siksi, että ”Jeesus -lapsi laskettiin seimeen…”. Mutta olosuhteet eivät olleet tässä tapahtumassa kaikkein tärkein asia - vaan se, kuka tuossa seimessä jokelteli. Ihminen ja Jumala, meidän Pelastajamme.

Tavalliselle tallaajalle

Uskotko Sinä enkeleihin? Toiset torjuvat kokonaan ajatuksen minkäänlaisten yliluonnollisten jumalallisten sanansaattajien olemasaolosta. Toiset taas innostuvat enkeleistä vähän liikaakin ja haluavat nähdä heitä sielläkin missä heitä ei ole.

Enkeleiden ympärille on kehittynyt kokonainen mytologinen tarusto, jossa monenlaiset uskonnolliset elementit muhivat sulassa sovussa. Raamatussa enkelien ensisijainen tehtävä on sanansaattajina toimiminen. Erityisesti silloin, kun Jumala toteutti omaa suunnitelmaansa ihmiskunnan sovittamiseksi. Myös Jeesuksen syntymään liittyi monta enkeli-ilmestystä. Yksi niistä betlehemiläisellä kedolla. Luukas kirjoittaa näin:

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Lk 2:8-9

Enkeli-ilmestykset eivät olleet tuohonkaan aikaan mitenkään tavallisia. Ne herättivät pelkoa, kuten kaikki tuntematon. Mutta miksi Jumala halusi ilmestyä enkelien kautta juuri näille miehille? Miksi tavallisille, yleensä vähän halveksituille paimenille? Tämä puhuu ainakin siitä, että sanoma Jeesuksesta, Pelastajan syntymästä, kuuluu tänäänkin ihan tavalliselle ihmiselle.

Ei tarvitse olla uskonnollisesti virittynyt. Ei tarvitse olla koulutettu. Ei tarvitse olla mitään erikoista tullakseen kutsutuksi Jumalan yhteyteen. Ei tarvitse olla tietoa uskonnoista tai edes kristinuskosta. Riittää että kuuntelee, kun Jumala pysäyttää ja puhuu.

Enkeli sanoi paimenille: "Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Lk 2:10-12

Geo-kätköilystä on tullut suosittu ulkoiluharrastus. Siinä piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita koordinaattien ja mahdollisten lisäkuvausten perustella. Tarvittavat vihjeet alan harrastaja löytää internetistä. Tyypillinen geokätkö koostuu yleensä muovisesta vedenpitävästä säiliöstä, ja sen sisällä olevasta lokikirjasta, johon kätkön löytäjät voivat lisätä nimensä sekä käyntipäivän. Homman juju on silkka löytämisen ilo.

Kun enkeli ilmoitti betlehemiläisille paimenille Vapahtajan syntymästä, hekin tarvitsivat koordinaatteja lapsen löytääkseen. Jumala antoi paimenille osoitteen, josta löytyisi maailman suurin aarre, Vapauttaja, Messias ja Jumala. Paikka olisi kuningas Daavidin kaupunkina tunnettu Betlehem. Ja lisävihjeeksi miehille sanottin lapsen makaavan eläinten syöttökaukalossa.

Millä koordinaateilla me voisimme löytää tänään tämän maailman suurimman ilon ja aarteen? Missä Jeesus on tänään? Hän on rukouksen päässä. Hänen löytämisensä ei edellytä muuta kuin nöyrtymistä Hänen edessään ja luottamusta siihen, että Hän kantoi meidän syntimme Golgatan ristillä. Siinä koordinaatit!

Oletko Sinä jo löytänyt tämän maailman suurimman ilon? Jos joku kaverisi kertoisi Sinun saaneen suuren perinnön tai voittaneen miljoonia lotossa, olisi sinun varmaan vähän vaikea uskoa sitä. Mutta jos siitä tulisi virallista, jos saisit kirjeen Veikkaus Oy:ltä, alkaisi onnenpotku tuntua uskottavammalta.

Kun enkeli ilmoitti betlehemiläisille paimenille Vapahtajan syntymästä, kyse oli vielä paljon uskomattomammasta lupauksesta. Jokainen juutalainen oli, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, opetettu odottamaan Vapauttaja-Messiasta ja rukoilemaan Hänen tuloaan. Vaikka odotusta oli kestänyt jo lukemattomia vuosisatoja! Siksi paimenet tarvitsivat motivointia, lisävakuuttelua ja vahvistusta sille, että maailman pelastaja nyt todella oli syntynyt läheiseen pikkukaupunkiin. Luukas kirjoittaa näin:

Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Lk 2:13-14

Paimenten näkemät enkelit edustivat Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiuttta. Kaikista muista maailman sotilaista poiketen tämä taivaallinen armeija ylisti toimeksi antajaansa, jolla on kaikki valta mutta hyvä tahto! Eikä heidän sanomansa ollut sota, vaan rauha! Koko taivas vahvisti paimenille, että se mitä he kuulivat, oli totta. Ja se sai heidät nousemaan ja lähtemään Jeesuslapsen luo.

Mitä sellaista Jumalan pitäisi tehdä meille? Mikä sai tai saisi Sinut menemään Jeesuksen luo? Usein siihen tarvitaan jokin yliluonnollisen tuntuinen elementti. Jokin millä Jumala rohekaisee meitä uskomaan, että Hän ihan oikeasti on tämän takana. Se voi olla läheisen uskoontulo, merkittävä uni tai rukousvastaus. se voi olla jokin ”enkelikuoro”, joka vakuuttaa meidät, että etsimme oikasta paikasta.

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

Lk 2:15-16

Paimenten päätös ei jäänyt vain hyväksi aikeeksi. He lähtivat nopeasti, kiireellä, kulkemaan kohti kaupunkia.

Moni ihminen on kuullut Jumalan kutsun lähteä Jeesuksen luo. Moni on myös päättänyt ojentautua sen mukaan. Mutta aivan liian monelle se on jäänyt aikomukseksi, hyvillä tekosyillä. ”Minä olen liian nuori seuraamaan Jeesusta”, tuumaa yksi. Joku toinen selittää: ”Minä olen liian vanha...” Ja kolmas: ”Mulla on nyt ihan liian kiire uskoa Jeesukseen...”.

Hän kuitenkin kutsuu Sinua seuraamaan Häntä - ihan käytännössä! Kun betlehemiläiset paimenet tulivat Jeesus-lapsen luo, heillä ei ollut mukanaan kultaa tai mirhamia lahjaksi lapselle. Sen sijaan heillä oli huikea kokemus, joka rohkaisi jokaista sen kuullutta. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Lk 2:17-18

Enkelien ilmestyminen öiselle taivaalle ja heidän sanomansa vastasyntyneestä Messiaasta oli iso asia paitsi paimenille itselleen, myös Joosefille, Marialle ja muille paikalla olleille. Oli tärkeätä, että paimenet kertoivat kokemuksestaan. Se vahvisti jokaista sen kuullutta. Ja se vahvisti entisestään Jumalan olevan tämän kaiken takana. Se rohkaisi heitä luottamaan Häneen.

Ja ihan sama vaikutus on meidän todistuksellamme. On tärkeätä kertoa toisillekin siitä, mitä Jumala on Sinulle tehnyt. Se vahvistaa heitä luottamaan Häneen. Joulu pyörii paljon lahjojen antamisen ympräillä. Me halauaisimme antaa rakkaillemme lahjoja, joista he tykkäävät.

Mitä Sinä toisit Jeesukselle? Mistä Jeesus tykkää kaikkein eniten? Tuo Hänelle sydämesi, rakkautesi ja kiitoksesi syntien anteeksiantamuksesta. Tuo Hänelle etsiviä ihmisiä, jotka kaipaavat Häntä omaan elämäänsä. Sellaisesta lahjasta Jeesus, ja koko taivas, iloitsee kaikkein eniten.