Punainen lanka 8

Raamattusatama

Opetus: Jarmo Sormunen

ERÄMAAN EVANKELIUMI II   mp3

JOHDANTO:

Mikä on paras keino saada ihminen muistamaan jotakin.

Pelkkä puhe ei riitä. Esimerkki on hyvä asia. Mutta kaikkein tehokkain oppimiskeino on tehdä itse. Esime. musiikin opiskelussa.

Kun haluat, että joku muistaa jotakin, niin laita hänet tekemään se. 

Voi olla, että juuri siksi Jumala antoi oman kansansa kokea äärimmäisen voimakkaasti lähdön Egyptistä kohti luvattua maata.

Jumala teki sellaista, jonka kansa varmasti muistaisi.

1. VALMISTAUTUMINEN LÄHTÖÖN

Viime kerralla Jouni puhui israelilaisten erämaavaelluksesta. Nyt me palaamme hieman taaksepäin siihen tilanteeseen, kun tuo vaellus alkoi.

Jumala aikoi viedä oman kansansa ulos Egyptistä - orjuudesta vapauteen.

Ja Hän aikoi käyttää sitä vertauskuvana myöhemmin syntyville ihmisille - lähtemisestä synnin ja orjuuden valtakunnasta Jumlan valtakuntaan.

Mutta Egyptin kuningas Faarao Ramses II ei halunnut luopua hyvästä halpatyövoimasta. 

Jumala painosti häntä lähettämällä Egyptiin vitsauksia, kaikkiaan kymmenen suurta ahdistusta. Mukana olivat vereksi muuttunut Niili, sammakot, syöpäläiset, paarmat, karjarutto, paiseet, rakeet , heinäsirkat ja pimeys.

Mutta mikään ei tehonnut. Vitsauksen tultua farao joka kerta lupasi päästää kansan, mutta perui aina sanansa, kun kriisi väistyi.

Viimeinen vitsaus olisi erilainen. Se tehoaisi varmasti, jopa niin että egyptiläiset ajaisivat israelilaiset pois maasta.

Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen minä annan tulla faraolle ja Egyptiin; sen jälkeen hän päästää teidät täältä. Ja kun hän todella päästää teidät, niin hän ajamalla ajaa teidät täältä...

... Ja Mooses sanoi: "Näin sanoo Herra: Puoliyön aikana minä lähden kulkemaan kautta Egyptin maan.  Ja kaikki esikoiset Egyptin maassa kuolevat, valtaistuimellansa istuvan faraon esikoisesta käsikiveä vääntävän orjattaren esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.  Ja koko Egyptin maassa on oleva kova valitus, jonka kaltaista ei ole ollut eikä koskaan tule.

Mutta kenellekään israelilaiselle ei koirakaan ole muriseva, ei ihmiselle eikä eläimelle, tietääksesi, että Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä.  2Ms 11:1,4-7

Mooses julisti faraolle viimeisellä käynnillään tämän luona, että Jumala surmaisi keskellä yötä Egyptin esikoiset.  Mitään erotusta ei tehtäisi, ei ihonvärin, koulutuksen, aseman tai sukupuolenkaan suhteen. Jokaisen perheen vanhin lapsi kuolisi. Jopa karjan esikoiset kuolisivat.

Koko Egyptin kansan valtaisi ainutkertainen suru ja valitus.

Mutta jokainen israelilainen perhe säästyisi tuskalta.  Jumala armahtaisi oman kansaansa.

Messiaaninen sovellutus: 

Esikoisten surma puhuu meille voimakkaasti Jeesuksesta.

Esikoinen edustaa ihmisen ensimmäistä ja parasta.

Ihmiskunnan syntiinlakeemus veti päällemme syntivelan, jonka maksamiseen meidän jokaisen pitäisi antaa kaikkein kallein. Eikä sekään vielä riitä. Majesteettirikos vaatii majesteettisovituksen.

Esikoista pidettiin ihmisen alleimpana ja tärkeimpänä.

Jumala antoi oman esikoisensa kuolemaan ihmiskunnan syntien tähden.  Hänen vanhin (ja ainoa) Poikansa kuoli. 

Vrt. Sk 12:10 Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. 

Jumala surmasi oman esikoisensa meidän edestämme. 

Jeesus kuoli, jotta meidän ei tarvitsisi velassamme joutua ikuiseen rangaistukseen.

Esikoisten surma julistaa meille sitä tuomiota, jonka jokainen ihminen kohtaa, ellei turvaudu Jeesuksen sijaiskuolemaan.

Faraon epäusko aiheutti egyptiläisten perheiden vanhimman lapsen kuoleman.  

Meidän epäuskomme sovittamiseksi ei riittäisi edes esikoisemme surma, ei edes oma kuolemamme, ei edes ikuinen kärsimyksemme.

Mutta se meillä on edessämme, ellemme turvaudu Jumalan esikoispojan kuolemaan. 

2. VALMISTAUTUMINEN ENSIMMÄISEEN PÄÄSIÄISEEN

Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:  "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä aloittakaa vuoden kuukaudet. Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.

Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät. Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.  

Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra. Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.  2Ms 12:1-13 

Vaikka nämä tapahtumat Egyptissä sijoittuivat tuolloisen kalenterin seitsemänteen kuukauteen, niiden merkityksen tähden tästä kuukaudesta tuli israelilaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi.

Kansan elämässä alkoi täysin uusi vaihe.  Pääsiäinen merkitsi vapautusta ulkoisesta orjuudesta.  Sen lisäksi se ennusti ja julisti vapautusta sisäisestä synnin orjuudesta.

Lähtö orjuudesta tapahtuisi uhrin kautta.

Jokaisen perheen tuli varata ensimmäisen kuukauden kymmenentenä päivänä (kymmenen viittaa Raamatussa loppuunsaattamiseen) yksi karitsa sen mukaan, miten paljon perheessä oli väkeä. Kaikkien oli tultava osalliseksi karitsasta.

Kyse olisi uhriateriasta, joka nautittaisiin Jumalan edessä.  Karitsa uhrattaisiin Jumalalalle perheen syntien sovitukseksi.  Tässä tulee esiin ydinperheen merkitys.  On tärkeätä, että kokoperhe saisi olla osallinen Jumalan armosta.

Karitsan piti olla vuoden vanha uroslammas tai urosvuohi.  Siinä ei saanut olla mitään elimellistä vikaa tai sairautta.

Kun uhrieläimestä oli laskettu veri, sillä piti sivellä asunnon pihtipielet ja oven päällinen.  (Vrt. ristin muoto.)

Se piti säilyttää tallessa 14. päivään (täysikuun aika) asti.

Sitten koko heprealaisen kansan piti teurastaa SE (ei “ne”). Merkittävällä tavalla Raamattu käyttää yksikköä, vaikka karitsoita oli tuhansia. Viittaus Siihen yhteen - Jeesukseen.

 Eläin piti paistaa avotulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.  Sitä ei saanut keittää tai nauttia raakana vaan se piti käristää tulella.

Se piti syödä samana kuutamoyönä happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa.

Siitä ei saanut jättää mitään vaikkapa seuraavaksi aamuksi.  Mahdolliset tähteet piti polttaa tulessa.

Se piti syödä matkavaatteet päällä ja kiireessä - kengät jalassa, helmat nostettuina vyölle ja matkasauva kädessä - valmiina  taipaleelle.

Messiaaninen sovellus:

Kristus oli synnitön, kuin tahraton karitsa.  1Pt 1:19 Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.

Jeesus oli tuon urospuolisen virheettömän karitsan täyttymys.  Hänet teurastettiin Golgatan ristillä jokaisen ihmisen syntien puolesta.

Ensimmäisen pääsiäisen karitsoja oli tuhansia, mutta ne kaikki viittasivat kuitenkin vain yhteen täydelliseen uhriin, Jeesukseen.

Karitsa piti paistaa.  Kristuksen tuskat olivat hirvittävät. Hänen sydämensä murtui ristillä sisäisestä tuskasta. Ps 22:16-18.

 Karitsaa ei saanut syödä raakana.  Jeesukseen ei voi pelastuakseen uskoa vain hyvänä esimerkkinä tai parantajana, vaan minun syntieni tähden kärsineenä Vapahtajana.

Karitsa piti syödä happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa.   Kun ihminen turvautuu Jeesukseen, siihen liittyy katumusta, johon happamaton leipä ja katkerat yrtit viittaavat. (1Kr 5:7)

Ilman katuvaa ja parannukseen nöyrtyvää mieltä ei evankeliumi löydä sijaa ihmisen sydämessä.

Karitsa piti syödä kokonaan.  Siitä ei saanut jättää mitään.  Jeesuskin tulee omistaa kokonaan.  Kristitty uskoo kolmella tavalla Jeesukseen: uskomme Jeesuksen, Jeesukseen ja Jeesusta!

Karitsa piti syödä kiireessä ja matkavarusteet päällä.  Kun ihminen ensimmäisen kerran uskoo Kristukseen, hänen tulisi olla valmis lähtemään synnin maailmasta, luopumaan niistä arvoista, jotka luonnollista ihmistä hallitsevat.  

Mutta samaa asennetta uskovalta kysytään jatkuvasti.  Jeesuksen seuraamiseen, Hänen “syömiseensä” liittyy jatkuva vaellus pois maailmasta kohti taivasta.

Ennen kaikkea: karitsan verta piti sivellä oveen.  Usko Jeesukseen, turvautuminen Hänen sovitustyöhönsä on kuin sydämen pihtipielten merkitsemistä Kristuksen uhriverellä.   

Tuon sovituksen omistaessamme emme joudu maksamaan synneistämme Jumalan edessä.  Kristus on maksanut niistä rangaistuksen.  Vertamme ei vaadita silloin meidän saati esikoisemme kädestä.  Se vaadittiin Jeesuksen ruumiista.

Sovellutus:

Kuvittele itseäsi istumassa israelilaisessa talossa tuona yönä.

Kaukaista huutoa, parkua itkua.  Se lähestyy.  Sinä tuijotat veristä astiaa, josta verta on oviin sivelty.  Huoneessa on kanssasi muitakin.  On hurskas äiti, valehteleva veljesi, liioitteleva siskosi, varasteleva setäsi, nukkuva isäsi jne.  Entä jos Jumalan tuhoaja avaakin hiljaa oven ja iskee Sinuun.  

Jännität, pelkäät ja rukoilet.  Sitten kaikki kauhu on ohi ja kaukaa kuuluu vain egyptiläisten isien ja äitien huuto.  Sinä olet pelastunut!  Se veri on suojannut meidät!

3. VASKIKÄÄRME

Viime Raamattusatamassa Jouni puhui mannasta, jonka  voimin israelilaiset sitten vaelsivat erämaassa 40 vuotta.

Otan esiin vielä yhden tilanteen, joka tapahtui reissun loppupuolella.

Kansa oli tottunut Jumalaan huolepitoon erämaassa, eikä sama menu tyydyttänyt. He napisivat Jumalalle ruokalistasta: 

Kiertääkseen Edomin maan israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan."
Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta. 

Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon".  Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.  4Ms 21:4-9

Israelilaiset olivat vaeltaneet napisivat Jumalaa vastaa: “Aina vain tuota samaa huonoa ruokaa...”.  Rangaistukseksi Jumala lähetti myrkkykäär-meitä, joiden puremiin kuoli paljon kansaa.  

Huomattuaaan tehneensä synnin Jumalaa vastaan kansa pyysi Moosesta rukoilemaan, että Jumala ottaisi käärmeet pois.

Vastaukseksi Jumala ei ottanutkaan käärmeitä pois, vaan käski Moosesta tekemään pronssisen käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän.  Jos se, jota käärme oli purrut, katsoi pronssiseen käärmeeseen, myrkky ei tappanut häntä. Toiset kuolivat, toiset jäivät eloon.

Jeesus otti tämän historiallisen tapahtuman ja käytti sitä vertauskuvana maailmanhistorian tärkkeimmästä tapahtumasta. 

“Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.”  Jh 3:14-15

Jeesus opetti tässä uudestisyntymisestä, yhteyden syntymisestä ihmisen ja Jumalan välille, uskon syntymisestä.

Myrkkykäärmeet edustavat syntiä.  Raamatussa käärmeet ovat usein synnin vertauskuvia. 

Synti nousee meidän syntisyydestämme.  Mekin napisemme Jumalaa vastaan: “Aina vain tuota huonoa ruokaa, Raamatua!”

Synti tuhoaa jo ajassa ja lopullisesti kerran ikuisuudessa.

Jumala ei ota syntiä pois, vaan valmisti sijaissovituksen.

Jeesus nostettiin ristin muotoisen ’tangon päähän’. “Jeesus tuli synniksi.”

Jos ihminen nähdessään syntinsä ja katuessaan sitä, katsoo Kristukseen, synti ei kadota häntä, eikä sen myrkky tuhoa häntä.

Uudestisyntyminen tapahtuu silloin, kun ihminen tajuaa tehneensä synnin Jumalaa vastaan ja uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä.

Oletko Sinä katsonut Jeesukseen?  Katso nyt!