Sex-Files 4

Sataman Ilta

Opetus: Jarmo Sormunen

 

YKSIKIN ON KOKONAISLUKU  mp3

 

JOHDANTO:

Oletko Sinä tyytyväinen elämääsi?

Monet ongelmat meidän elämässämme kiteytyvät tähän kysymykseen.

Me olemme usein tyytymättömiä. Meille ei riitä se mitä meillä on. Haluaisimme enemmän ja jotakin utta.

Toinen tähän läheisesti liittyvä kysymys kuuluu: 

Missä on Sinun identiteettisi?  

Minkä kautta Sinä elät?

Vanhempiesi, lastesi, puolisosi, työsi, harrastuksesi tai omistamisen kautta? - Se ei ole missään tapauksessa väärin.

Mutta, jos meidän identiteettimme seisoo tällaisen varassa, emme tule koskaan tyytyväisiksi.

Aina puuttuu jotain. Ruoho näyttää aina vihreämmältä toisella puolella aitaa. 

Tänä iltana on aiheenamme naimattomuus.  

Miten siihen suhtaudumme?

Elämme hyvin parisuhdeorientoitunutta aikaa. 

Itse asiassa naimattomuuteen on aina suhtauduttu melko pidättyvästi.  Se on nähty lähes kaikissa yhteiskunnissa kakkosvaihtoehtona, johon tyydytään - olosuhteiden pakosta. 

Raamatun opetus naimattomuudesta ja avioliitosta on huomionarvoisen tasapuolista.

Molemmat, sekä avioliitto että naimattomuus ovat myönteisiä asisoita.

 

NAIMATTOMUUS ON HYVÄ JUTTU

 

Kirjeessä, jonka korinttolaiset olivat lähettäneet, kysyttiin Paavalin mielipidettä ilmeisesti useampaan ihmissuhteita koskevaan kysymykseen.  

Moraalinen rappio oli johtanut seurakunnassa seksuaalisiin lankeemuksiin.  

Samanaikaisesti toiset ylikosrostivat ja ihannoivat  sukupuolista pidättäytymistä. Toiset vähättelivät kristillisen avioliiton pyhyyttä. Jotkut suhtautuivat yksinelämiseen jonkinlaisena puolinaisena elämäntapana.

Miten siis seurakunnan tuli suhtautua näihin  paineisiin?  Tulisiko kristittyjen pysyä naimattomina?

 

Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä...  1Kr 7:1

 

Paavali suhtautuu naimattomuuteen hyvin myönteisesti.  Se oli hänelle selvästi ihanteellinen tapa elää.  

On mielenkiintoista nähdä, miten selvästi Paavali yhdisti seksuaalisen pidättyväisyyden naimattomuuteen.  Hänen oli mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku olisi naimaton ja harrastaisi seksuaalisia suhteita. 

Mitähän veli Paaval sanoisi meidän aikamme vauhdista?

Tälle seksihullulle ajalle ajatus vuosia tai koko elämän kestävästä selilbaatista on lähinnä huono vitsi.  Seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä pidetään välttämättömänä edellytyksenä ihmisen terveelle ja onnelliselle elämälle.  

Yleisen ajattelun mukaan ihmisestä tulee jotenkin umpimielinen tai sairas, jos hänellä ei ole minkäänlaisia seksikokemuksia. Ne nähdään perustarpeina, joiden tyydyttämättä jättäminen on haitallista. 

Kuitenkaan seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole ihmisen perustarve. Ilman sitä tulee toimeen ihan hyvin.  

Lisäksi ihmisen sukupuolisuus ja hänen seksuaalisten tarpeidensa tyydyttäminen samaistetaan väärällä tavalla toisiinsa.  

Ne eivät ole yksi ja sama asia.

 

NAIMATTOMUUS JA AVIOLIITTO OVAT LAHJOJA

 

Soisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.  Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin...  1Kr 7:7-8

 

Paavali oli tätä kirjoittaessaan naimaton mies.  

On kuitenkin hyvin todennäköistä, että hän oli aiemmin ollut aviossa.

Juutalaiselta mieheltä näet edellytettiin, että hän meni naimisiin ja sai lapsia. 

Talmud (’opetus’), juutalainen Mooseksen lain selitysteos, joka syntyi viiden ensimmäisen vuosisadan aikana jälkeen Kristuksen,  edellyttää kaksikymmentä vuotta täyttäneen juutalaismiehen avioituvan.  

Siksi on syytä olettaa, että arvostettu, lainkuuliainen ja kunniallinen fariseus Saulus Tarsolainen oli tavan mukaan aviossa.  

Emme kuitenkaan tiedä, kenen kanssa ja kauanko tätä aviota kesti.  Ilmeisesti hän kuitenkin nyt oli leski.

Tähän samaan viittaa myös P:n asiantuntemus avioliitosta.

Yksi tärkeä havainto on se, että monet meistäkin käyvät elämässään läpi sekä naimattomuuden että naimisissa olemisen vaiheita. 

Vain harvoilla naimattomuus on elinikäistä ja vain harvan avioliitto kestää 50-60 vuotta. 

Siksi tämä aihe voi liippata myös niitä meistä, jotka tällä hetkellä ovat aviossa.

Moni kristitty elää yksin esimerkiksi puolison kuoleman tai avioeron jälkeen.

 

Naimattomuus oli Paavalille Jumalan lahja.

Hänen mukaansa naimattomana saadaan olla, mutta avioliittoon joudutaan menemään.  

Hän ei kuitenkaan tyrmännyt niitä, jotka ajattelivat toisin.  Kullakin oli  oma kutsumuksensa.  

Jeesus puhuu kolmenlaisesta naimattomuudesta:

Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon." Mt 19:12

Jeesuksen mukaan on niitä, jotka ovat eunukkeita syntymästään asti. Miten tämä on ymmärrettävissä? En löytänyt siihen selitystä.

Mutta se on tiedossa, että ihmisiä kastroitiin. On mahdollista että Jeesus viittasi tällaisiin ihmisiin puhuessaan niistä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi. 

Kolmanneksi on ihmisiä, jotka ovat hengellisen kutsumuksen tähden alistaneet seksuaaliset halunsa niin, että eivät mene tai kaipaa avioon.

Sekä naimattomuus että avioliitto ovat Jumalan antamia hyviä lahjoja. 

Kumpikaan kutsumus ei ollut ensisijassa ihmisen omassa vallassa.  Kumpaakaan ei otettu, vaan molemmat annettiin!

Mitään kutsumusta ei tänäänkään oteta. Se annetaan!

Sovellutus:

Minä olin naimattomana 38 vuotta. Tuona aikana lukemattomat ihmiset ihmettelivät sitä ja neuvoivat ilmeisen auttamishalun vimmassa, että “Mitä siinä odotat? Senkus meet ja otat vaimon...”.

Vähitellen kypsyin vastaamaan: “Ei sitä oteta. Se annetaan...”

Keskustelu joskus jatkui jotenkin näin: ”Niin mutta kun naimattomia naisia on niin paljon ja uskovia miehiä niin vähän...”

Sanoin: “Ei se ole uskoville miehille sen helpompaa kuin naisillekaan.  Jos haluaa kulkea Jumalan johdatuksessa.”

Vaikka inhimillisesti ajatellen naisilla on matemaattisesti miehiä huonommat lähtökohdat kristillisessä seurakunnassa avioitumiseen, se ei ole Jumalalle ongelma. 

Kristitty on kutsuttu luottamaaan Jumalaan, ei todennäköisyyksiin.

 

Ihmistä ei määrittele ensisijassa se, onko hän naimisissa vai naimaton. 

Niille korinttolaisille, jotka halusivat mennä naimisiin, Paavali vastasi: Jos menetkin naimisiin, et syntiä tee.  

Kuka tahansa oli hänen mukaansa vapaa menemään naimisiin, kunhan se tapahtui Herrassa.

Herrassa avioitumisella hän tarkoittanee kristillistä avioliittokäsitystä: Yksi mies ja yksi nainen -periaatetta, kunnes kuolema erottaa.

Herrassa avioituminen on Jumalan johdatuksessa ja tahdossa avioitumista. 

Herrassa avioituminen on avioitumista Jeesukseen uskovan kanssa.  

Meillä naimattomuuteen suhtaudutaan yleensä juuri päinvastoin kuin apostoli Paavali.  Meillä avioon (tai nykyään “sitoutuneeseen parisuhteeeseen”) päästään, mutta naimattomuuteen joudutaan tyytymään.  

Henkilöä, joka ei elä parisuhteessa tai parisuhteissa, pidetään usein jotenkin epäonistuneena ja kyvyttömänä hoitamaan ihmissuhteitaan.  Tutut ja sukulaiset saattavat jopa kiusata tai piikitellä yksin elävää.  Vanhan piian ja aikamiespojan leimat ovat herkässä sielläkin, missä asioihin yleensä ajatellaan suhtauduttavan muita avaramielisemmin.

Tässä asiassa asenteet ovat merkillisen kaksinaiset. Toisaalta kadehditaan naimattoman vapautta ja toisaalta naureskellaan naimattomuudelle.

Onko Sinulla tässä asiassa parannuksen paikka? Oletko Sinä piikitellyt niitä jotka elävät yksin... - tai aviossa?

 

 

TULEVAN AHDISTUKSEN TÄHDEN

 

Paavali perustelee näkemyksensä.  

Naimattomuus on hänen mielestään avioliittoa parempi vaihtoehto ensinnäkin lähestyvän ahdistuksen ajan tähden.

 

Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.  Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.  Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää.

Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.  1Kr 7:26-31

 

Paavali kuten muutkin UT:n kirjoittajat eli Jeesuksen välittömän paluun odotuksessa.  

Vainojen keskellä olisi hänen mielestään inhimillisesti helpompaa elää yksin kuin perheen kanssa.  Naimattoman olisi perheellistä helpompi mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

Historia osoittaa Paavalin sanoissa olleen paljonkin viisautta.  Kun keisari Neron vainot noin kymmenen vuoden kuluttua (64 jKr.) alkoivat, suuri osa marttyyreistä oli naimattomia naisia.

On mahdollista ajatella tämän johtuneen ainakin osaksi siitä, että aviossa olleet joutuivat heitä helpommin kompromissin kiusaukseen.  Huoli aviopuolisosta ja lapsista sai monet kieltämään Herransa ja säästämään henkensä.

Paavalin mielestä aikaa ei ollut paljon.  Suunnattomat mullistukset vyöryisivät pian koko maailman yli.  Siksi ajallisten asioiden ei tulisi merkitä kohtuuttoman paljon kristityn elämässä. 

Tuleva maailma ja taivaallinen hyvä osa ovat niin kalliita, ettei niitä voi millään korvata.  Edes avioituminen ei saisi tulla taivasta ja perille pääsemistä tärkeämmäksi.

Avioliitossa ei Paavalin mielestä ollut mitään väärää.  Jos joku halusi avioitua, hän ei tehnyt siinä syntiä. 

 

Tässä on syytä arvioimiseen. Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki kristityt olisivat noudattaneet tätä Paavalin ohjetta? Seurakunta olisi kuollut sukupuuttoon...

Paavalin näkemys siitä, että Jeesus tulee niin pian, että ei kannattanut avioitua, ei osunut nappiin.

Siksi meillä on lupa olla Paavalin kanssa eri mieltä. Avioituminen ei ole huono juttu. Se ei ole kiellettyä (sanoohan P. itsekin niin...)

Kuitenkin Paavalin näkemyksellä on paikkansa. Hän julistaa asioiden priorisoimista, asettamista tärkeysjärjestykseen.

Jos olet varma, että Jeesus tulee vaikkapa vuoden päästä, kannattaa elää sen mukaan.

 

 

HARRASTUKSET KAHTAALLA

 

Toinen peruste, miksi Paavali kallistui naimattomuuden puolelle, oli mahdollisimman häiriötön Jumalan palveleminen.

 

Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi; mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi, hänen harrastuksensa käy kahtaanne.  Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.

Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.  1Kr 7:32-35

 

Avioituminen tuo tullessaan vastuun ja huolen perheestä.  Perhe vie aikaa.  Aviopuolisoiden tulee kuunnella, kunnioittaa ja ottaa toinen toisensa huomioon. Ja se on aviossa oltaessa ehdottomasti Jumalan tahto.

Mutta usein avioituminen merkitsee sitä, että jää vähemmän aikaa Jumalan valtakunnan työhön.  Naimattomuus antaisi Paavalin mukaan paremmat mahdollisuudet palvella Jumalaa Hänen valtakunnassaan.

Yhden käytännön esimerkin tästä saamme kristillisen lähetystyön saralta.  Suhteessa huomattavan suuri osa lähetystyöhön lähteneistä on yksinäisiä naisia.  Moni mies on kaskun tavoin huokaissut Jumalansa edessä: “Tässä olen Herra, lähetä sisareni!”  

Monien lähettien uhrautuva toimiminen lähetystyössä on ollut mahdollista nimenomaan siksi, että heillä on ollut naimattomuuden kutsumus. 

Kristillinen seurakunta saa olla kiitollisuudesta kädet kyynärpäitä myöten ristissä näistä ihmisistä - ja heidän kutsumuksestaan.

Avioliitossa ja naimattomuudessa on molemmissa omat etunsa ja haittansa.

Naimattomuus antaa enemmän tilaa ja mahdollisuuksia Jumalan palvelemiselle.  

Avioliitto taas hioo, kasvattaa ja opettaa toisen huomioon ottamista.  Se myös pitää jalat maan pinnalla. 

Sovellutus:

Elettyäni pitkän aikaa naimattomana olin mielestäni aika hyvä mies.  Mutta mentyäni naimisiin huomasin, etten olekaan niin moitteeton ja miellyttävä kanssa elettävä kuin olin kuvitellut.  Saatuamme lapsia ovat loputkin luulot omasta kärsivällisyydestä ja rakkaudellisuudesta karisseet.  Mutta samoin on karissut myös mahdollisuus entisen kaltaiseen ajankäyttöön.

Naimattomana minulla oli enemmän aikaa.  Enhän toki silloinkaan käyttänyt sitä aina oikein tai oikeisiin asioihin.  Mutta se antoi hyvät mahdollisuudet Jumalan valtakunnan työhön.  Se mahdollisti yhteydenpidon ihmisiin.  Se antoi toisella tavalla aikaa myös oman uskonelämän hoitamiseen.

Avioituminen vaikuttaa monien kohdalla sen, että he jäävät pois seurakunnan yhteydestä.  Perheen kanssa aktiivinen seurakuntaelämä ei ole yhtä helppoa kuin yksin elettäesä.  Jos esteeksi eivät nouse lasten päiväunet tai aikainen yöpuulle käyminen, voi  yksinkertainen väsymys ja ajanpuute tappaa perheenäidin tai -isän halun hakeutua toimivaan seurakuntayhteyteen.

Mutta myös aviossa voi palvella Jumalaa ja elää Hänen tahtonsa mukaan.  Useimmat apostoleista olivat naimisissa ja kuljettivat vaimoaan mukanaan matkoillaan.

Uusi Testamentti mainitsee ainakin yhden avioparitiimin, Akyllaan ja Priskillan, jotka palvelivat yhdessä Jumalan valtakunnan työssä.  

Olemmepa naimisissa tai emme voimme palvella Herraamme niillä lahjoillamme, joita Hän on meille antanut.

Elämämme on erilaista naimattomana kuin aviossa ollessamme, mutta se voi olla hyvää ja yltäkylläistä elämää. Ja Jumala voi sitä aina käyttää.

 

IDENTITEETTI JEESUKSESSA

 

Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Rm 14:8

 

Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.   Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.  Fl 4:12-13

 

"Kaikki minun lähteeni ovat sinussa"  Ps 87:7

 

Tilanteet muuttuvat. Olosuhteet muuttuvat. Me muutumme. Muut ihmiset muuttuvat. Mutta Jumala ei muutu. 

Siksi suhde Jumalaan on tärkeämpi kuin se, missä me olemme, mitä me teemme, kenen kanssa olemme tai emme ole.

Peruskysymys on tämä: Riittääkö minulle Jeesus?

Ovatko minun lähteeni Jumalassa, Jeesuksessa? Vai etsinkö elämän voimaa jostakin muualta? Etsinkö sitä harrastuksistani, työstäni, perheestäni?

Kysyin alussa, minkä varassa Sinun identiteettisi, yksilöllinen käsityksesi itsestäsi, lepää.

Jos se seisoo siviilisäädyn varassa, me emme jaksa pitemmän päälle sen enmpää avioliittoa kuin naimattomuuttakaan.

Mutta jos identiteettimme seisoo Jeesuksen varassa, Jumala rakkauden varassa, meidän elämässämme on syy elää.

Vrt. Japaninkielinen sana “ikikai”, joka tarkoittaa syytä nousta aamulla sängystä. Okinawalla kylä, jossa eletään yli sata vuotiaaksi. Jokaisella yhteisön jäsenellä on syy nousta ylös...

Mikä on Sinun syysi elää? Minkä varassa jaksat? Mikä antaa Sinulle voimia nousta päivään?

Jeesus on se syy, jota Sinäkin kaipaat. Anna Hänen tulla syyksi elää.