Punainen lanka 7

RAAMATTUSATAMA

Jouni Välisaari

ERÄMAAN EVANKELIUMI I   mp3

RAAMATUN PUNAINEN LANKA

Tässä Raamatun punainen lanka -opetussarjassa on puhuttu Vanhasta Testamentista siitä näkökulmasta, että löydetään sieltä Jeesukseen viittaavia kohtia. Vastaavasti Uudesta Testamentista on etsitty Vanhaan Testamenttiin viittaavia kohtia. 

Ollaan talven ja kevään aikana tutkittu, miten paljon Jeesuksesta kerrotaan jo Mooseksen kirjoissa. Uudessa Testamentissa Jeesus itse kehottaa meitä tähän: tutkimaan kirjoituksia - eli Vanhaa Testamenttia - ja selvittämään millä tavalla ne todistavat Jeesuksesta. 

Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. Joh. 5:39

MIKSI ERÄMAAHAN?

Tänään me puhutaan siitä ajasta, jonka israelilaiset viettivät Siinain erämaassa. He olivat siis matkalla Egyptin orjuudesta Luvatun maan vapauteen. Ajatus siitä, että pari miljoonainen kansa viettää vuosikausia telttaelämää erämaassa, on aika karu. Minulle ei ihan heti tulisi mieleen lähteä kansainvaellukselle tuollaisen porukan kanssa, eikä ainakaan erämaahan.

Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset.  He ottivat mukaansa suuret laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon sekalaista väkeä.  2Ms 12:37-38

Israelilaiset viettivät Siinain erämaassa yhteensä noin 40 vuotta. 40 on Raamatussa luku, jolla viitataan koettelemukseen, koetuksen aikaan. 

Mooses vietti 40 vuorokautta vuorella, kun Jumala antoi hänelle lain (2. Moos. 34: 28) ja Jeesus 40 päivää erämaassa ennen julkisen toimintansa aloittamista. Paaston aika kestää myös samat 40 päivää.

Israelin kansa vietti siis 40 vuotta Siinailla, ennen pääsemistään Luvattuun maahan. 40 vuotta on aika pitkä aika odottaa ja valmistautua tulevaan elämään Luvatussa maassa.  Erämaa-aikana Jumala antoi kansalleen lain: laissa Hän kertoi sen, miten kansan pitäisi elää hänen tahtonsa mukaisesti. 

Kun lukee Mooseksen kirjoja, ehkä kaikista tärkeimpänä ajatuksena minulle sieltä nousee se, että Jumala on pyhä. Jumala haluaa, että Häntä pidetään pyhänä, Häntä kunnioitetaan ja Hänen antamansa lain mukaan eletään. No, me muistetaan miten hyvin Israelin kansa onnistui toteuttamaan Jumalan tahdon. Me myös kaikki tiedetään ja ollaan koettu se, miten hyvin me itse pystytään elämään virheetöntä elämää.

Äsken mainitsin siítä, että Jeesus vietti 40 päivää erämaassa. Katsotaan, mitä Matteus kertoo meille Jeesuksen paastosta. Se oli aika karua touhua:

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"  Mt 4:1-4

Miksi oli tärkeää, että Jeesus vietti 40 päivää paastoten autiomaassa? Jeesus tiesi, millainen tehtävä hänellä oli edessään. Jeesus tiesi, että oli välttämätöntä valmistautua tähän tärkeään tehtävään: kohdata Paholainen autiomaassa ja tehdä välit selviksi hänen kanssaan. 

Oikeastaan tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa sanotaan, että Henki vei Jeesuksen erämaahan. 

Jumala sallii joskus meillekin autiomaakokemuksia – joskus ollaan eksyksissä ja joskus tuntuu siltä että suunta ja se telttakin on hukassa. En tiedä, oletko sinä ollut erämaassa, tai oletko kokenut olleesi erämaassa. Joku meistä ehkä kokee tälläkin hetkellä olevansa hengellisessä autiomaassa: Sana ei avaudu, rukouselämä on kuivaa, kiusaukset vaivaavat, Hengen virta puuttuu.

Aina ei löydy vastausta niihin asioihin, joita me elämässämme kohdataan. Varmasti Jumalalla on suunnitelma meidän elämälle, me ei ehkä tällä hetkellä tiedetä, miten Jumala tulee meitä käyttämään. 

Autiomaakokemuksessa Jumala varmastikin riisuu meitä meidän omista suunnitelmista ja omista voimista - että me pystyttäisiin ottamaan vastaan Hänen suunnitelmansa, suostumaan siihen, mitä hän antaa. Suostumaan kulkemaan Hänen johdossaan.

Jos mietitään näitä Raamatussa kuvattuja erämaakokemuksia, niin Jumalalla oli selvä suunnitelma Israelin kansan suhteen: hän johdattaisi kansansa Egyptistä Luvattuun maahan. Jumala oli päättänyt viedä oman kansansa pois Egyptistä maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. (2. Moos. 3:17)

Jumalalla oli selvä suunnitelma Jeesuksen suhteen: hän tiesi mikä Jeesuksen tehtävä olisi: Julistaa Jumalan valtakunnasta, parantaa sairaita, kehottaa parannuksen tekemiseen, kuolla syyttömänä ristillä syntien sovitukseksi ja voittaa kuolema pääsiäisenä.

Me voidaan luottaa siihen, että Jumala on meille uskollinen ja on meitä lähellä, silloinkin kun siltä ei tunnu: Jumala oli lähellä Israelin kansaa erämaassa, Hän asui heidän keskellään. Jumala oli lähellä Jeesusta autiomaassa. Hän on varmasti lähellä meitä silloin kun tuntee olevansa eksyksissä autiomaassa, koska hän on niin luvannut. Jumala on sama nyt kuin oli silloinkin.

MANNAA JA VETTÄ

Kun Israelin kaksi miljoonainen kansa asui erämaassa - jossa ei ollut valmiina mitään, ei kasvanut juuri mitään - tarvittiin ruokaa ja vettä. 

Erämaassa alkoi israelilaisten nurina Moosesta, Aaronia ja Jumalaa kohtaan. Kansa valitti siitä, että heidät oli tuotu erämaahan nääntymään nälkään. Mutta  Jumala piti huolta kansastaan.

Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta,  ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla.  Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. 2Ms 15:13-15

Manna siis tarkoittaa suurin piirtein ”mitä tämä on?” Ja manna oli Jumalan lähettämää leipää, kirjaimellisesti leipää taivaasta. Jumala päätti antaa Israelin kansalle mannaa sen takia, että he näkisivät Jumalan kirkkauden ja voiman.

Mannan lisäksi viiriäisiä oli tarjolla metrin kerroksena maassa, kun mannaan kyllästyttiin.

Syötävän lisäksi tarvittiin tietenkin vettä. Ja tässä seuraavana kolme esimerkkiä siitä, miten vettä saatiin:

Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä.  Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara. Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me nyt juomme?"  Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksan, joka hänen piti heittää veteen. Kun hän teki niin, vesi muuttui juotavaksi.  2Ms 15:22-25

Sitten he tulivat Elimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua. He leiriytyivät sinne veden ääreen.  2Ms 15:27

Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?" Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!"  Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä.  Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.  2Ms 17:3-6

Maarassa vesi oli kitkerää ja juomakelvotonta, Elimissä oli runsaasti hyvää vettä - tässähän ollaan selvästi keitaalla keskellä erämaata ”kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua” - ja Horebissa ei ollut muuta kuin kallio. 

Tämä on hyvä esimerkki erilaisista tavoista, miten Jumala voi toimia: Hän johdattaa paikkaan, josta vettä löytyy. Hän muuttaa huonon veden eläväksi. Hän tekee ihmeen avaamalla kallion sauvan iskulla ja antamalla kalliosta elävää vettä.

Minä ajattelen, että Jumala toimii samalla tavalla esim. parantaessaan sairauksia. Hän käyttää hyväkseen lääkäreitä, joskus aikaa, joskus tapahtuu ihmeitä.

Minun elämäni karuin kokemus on minun sairastumiseni paniikkihäiriöön, mihin liittyi aluksi voimakkaita fyysisiä oireita, myöhemmin myös voimakasta ahdistusta ja masentuneisuutta. Minulla paniikkikohtaukset alkoivat lukioaikana. Julkisuudessa ei vielä silloin puhuttu paniikkihäiriöistä, ja diagnoosin minä teinkin sitten itse lukemalla Keskisuomalaisesta jutun aiheesta. Tästä aiheutui joka tapauksessa selvä, niin kuin itse koen, musta varjo minun nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Vähitellen, vähän kerrallaan, vuosien jälkeen, paniikkikohtaukset harvenivat ja pääsin niistä eroon.

Minä ajattelen, että parantamistyössä Jumala on käyttänyt kaikkia mahdollisia konsteja minun hoivaamisessa: lääkäreitä, lääkkeitä, terapiaistuntoja, aikaa ja myös pieniä ihmeitä matkan varrella. 

Se, miksi Jumala antoi minulle tällaisen taakan, on minulle vähän valjennut vuosien aikana. Jumala ainakin puhutteli minua minun oman ahdistukseni kautta. En tiedä, olisinko tullut uskoon, tai olisinko tullut uskoon jollain toisella tavalla, mutta nyt ainakin koen, että Jumala veti minua puoleensa tämän avulla. Varmasti tämä kokemus on myös muokannut myös minun persoonaani ja suhtautumista muihin ihmisiin.

Vielä sairauksiin ja paranemisiin liittyen haluan sanoa, että sen lisäksi, että Jumala ihmeellisesti parantaa sairauksia, on myös erittäin suuri ihme, että Jumala antaa voimia sairauden keskellä. Se on oikeastaan vielä suurempi ihme.

No niin, takaisin Siinaille: Jumala siis piti huolta ruokkimisihmeellä ja antamalla vettä eri tavoin. Uudessa Testamentissa kerrotaan, miten kansa kyselee Jeesukselta näistä samoista asioista: 

He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet?  Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'" Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Jh 6:30-35

He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Jeesus kertoo itse olevansa leipä taivaasta. Ehtoollisen asetussanoissa, jotka me taas kohta kuullaan, puhutaan myös leivästä.

Paavali viittaa myös Israelin kansan vaellukseen erämaassa, ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä:

Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. 1Kr 10:1-4

Tässä onkin paljon viittauksia Vanhaan Testamenttiin: pilvi johdattaa Jumalan kansaa meren poikki ja autiomaassa. Pilvipatsas suojasi israelilaisia Egyptin armeijalta, viholliselta. Samalla tavalla Kristus suojaa meitä. (2. Moos. 13:17-22; 2.Moos. 40:34-38)

Kaikki söivät samaa hengellistä ruokaa, mannaa. Lisäksi tässä kerrotaan, että Jeesus on se kallio, josta Mooses sai esiin vettä Israelin kansalle. Jeesus on se, joka antaa elävää vettä samarialaiselle naiselle kaivolla, ja meillekin elämän ankeudessa. Mooses löi kallioon sauvalla, roomalainen sotilas löi Jeesuksen kylkeen, kummastakin vuoti vettä.

SYNTIPUKKI

Me ollaan tämän kevään aikana Sataman illoissa ja Messeissä puhuttu ihmissuhteista. Ollaan keskusteltu esim. siitä, miten helppoa on löytää vika vaikkapa siitä omasta Eedamista siitä viereltä. Ja jos ei omalle puolisolle, niin aina voi vierittää syyn jollekin muulle lähimmäisille: kaverille, työkaverille, liikenteessä se syyllinen löytyy usein siitä naapuriautosta, jotkut syyttävät yhteiskuntaa ja niin edelleen. Syntipukki löytyy helposti. Tämän sanan syntipukki esikuva löytyy kolmannesta Mooseksen kirjasta:

"Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille.  3Ms 16:20-21

Pukki-parka sai aika ison taakan kannettavakseen, kun lähti ylimmäisen papin, Aaronin, saattelemana pois silmistä, sellaiseen paikkaan jossa kukaan ei sitä kohtaisi. 

Kuulostaa tutulta: Aivan samalla tavalla Jeesus päätyi meidän syntipukiksi kantamalla kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin me ollaan syyllistytty. Kaikki synnit tunnustamalla ja anteeksi pyytämällä me voidaan vapautua niistä ja saada armahdus syntipukin, Jeesuksen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jos sinulla on asioita, joita et ole vienyt syntipukille, niin sinä voit tehdä sen nyt, rukouksessa ja ehtoollisessa.